Ja heti olen pirteämpi. Olen varmaan allerginen viikonlopuille... eilinenkin meni ihme horroksessa, vaikka kävin ystävän tykönä kahvillakin, luulis virkistävän.. henkisesti siis virkistikin, mutta uni silti painoi silmiä aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Tai oikeastaan, en nuku kauheen hyvin nykyään öisin, näen ihmeellisiä unia ja valvoa killitän tuntikausia ihmetellen onko valoisaa vai luulenko vaan, onko jo aamu vai luulenko vaan (kelloon katsominen ei auta tässä pähkäilyssä mitenkään).

Tänään kävi ystäväperhe jo kylässä, juhlittiin Asseria vielä kerran ja mukavaa oli! Nyt odottelen likkoja kouluista että päästään viulutuntireissulle ja spagetin tekoon sen jälkeen. Lounasruuaksi kun popsimme pizzaa ja herkkuja juhlapöydästä... Olen lihonutkin niin että mieskin sen jo huomasi tai siis uskalsi sanoa jotain. Mainitsin hälle että olen hieman nuupahtanut ruusu (tarkoitin hiuskuontaloani ja olotilaani muutenkin)  ja mies vinosti hymyillen lisäsi että aika rehevältä sä näytät kyllä mun silmiin kaikin puolin... *ettäs kehtas, mokoma*