Istun täällä maha piukeena (ainahan minä...), tuli syötyä tavallistakin enemmän, kun oltiin ensin koko aamupäivä ulkoilmassa. Huh, kun laittaa nälättään! Me ihan rehristi nautittiin talvesta : tehtiin lumilinnaa minipienille pikkaraishahmoille, kelkoteltiin pitkin peltotietä ja välillä kiskoin Ilaria rattikelkassa loivaa rinnettä ylös (ja kaahotin toppahousut kahisten sen perässä alas). Olivertsi koisas taas vaunuissa koko ulkoilun ajan- ja jatkaa sitä yhä. Nyppäsin jo tuohon kuistin puolelle ja availin vällyjä, mutta ei osoittanut heräämisen merkkejä. Jatkakoon siinä niin kauan kuin haluaa, meillä ei ole kiire minnekään. Meidän Ilarilla oli huono aamu, känäsi ja ulvoi vähän joka asiasta ja ilman asiaakin... ihan selvästi temperamentin päälle on tullut vielä iän tuomaa uhmista. Ulkona painalsi kuin pieni poro hangessa ja kun sitten sisällepäästyä syötiin uunikalaa ja pottuja  kaikki kirkuvanälkäisinä, niin päiväunta ei tarvinnut montaa sekuntia odotella. Asseri selailee lahjaksi saamaansa dinosaurus-tarrakirjaa ja keräilee voimia hiihtämiseen. Aikoo kuulemma mennä siskojen kanssa vielä hiihtämään loppupäiväksi, jahka tulevat koulusta. Luulenpa, että illallakin tulee siis uni aika vikkelään tässä talossa.