keskiviikko, 31. joulukuu 2008

Tierotus tierotus

En mitenkään hermostuneena, mutta sanotaanko vaikka uudistusta kaipaavana aloitin blogin (tai jatkan tätä) osoitteessa http://kuplatus.blogspot.com , siellä siis jatkuu tarinointi, ainakin nyt kun tuntuu että vuodatus ei oikein pelitä. Tämä blogi ei sulkeudu silti, vanhaan on aina silloin tällöin mukava palata ja saattaahan olla, että palaan häntä koipien välissä muutenkin vuodatuksen hulmuaviin helmoihin.

Tälläistä tällä kertaa!

keskiviikko, 31. joulukuu 2008

Vuosi meni vauhdilla - kaikeksi onneksi...

En olisi kauaa jaksanut enää olla minä mun elämässäni vuonna 2008. Nyt tuntuu jo huomattavasti paremmalta ja 2009 onkin jo ihan siinä hilkulla tulossa *saa taas hengittää*.

[Väliaikamutinaa, voi ketku kun tuo juoksuinen narttu rynkii ulko-ovea, se tarvis varmaan päällystää pellillä ettei tulis jälkiä, Koira on kolmen vanha ja NYT on ekan kerran JUOKSUaika, siis että sitä juoksuttaa kirjaimellisesti. Aiemmin se on tiputellut ja häpeillyt sitä vaan kotona nolona, nyt on ne muut mielessä eikä häpeästä tietoakaan. Voi vehnä.]

Mä en ymmärrä miksen mä saa nukuttua nykyään, valvon ihan tuntikausia, itsestä tuntuu että läpi yön. Aamulla on silmät sen näköisetkin että niitä on hiekkapaperiluomet hinssanneet ees taas hela natten. Mikäs mikäs mulla nyt? Päivät menee ihan hyvin kahvin avustavalla voimalla, mutta ilta kun iskee niin päätä alkaa särkeen ja väsyttää.... vaan eipä sitä uni kumminkaan tule. Kummallista.  Mutta onneksi ei ole mitään suuria vaatimuksia tässä päiväelämässä meneillään, joten eiköhän sitä puoliuninenkin äiti kelpaa välillä *hahhhahhhhaa, ai että VÄLILLÄ*.

Illan ohjelma on vielä hämärän peitossa, mies ja osa muksuista menee anoppille käymään, sitten syödään ja ollaan kotona ja ammutaan niitä suihkivia sähinkäisiä taivahalle. Jos ei telkasta tuu mitään katottavaa, niin mulla on pari elokuvaa tossa valmiina paikkaamaan tilanteen (jotain kotimaisia). Mä ajattelin että teen itse perunasalaattia tänään, kun kerran aikaa on. Se on hyvää kun siihen laittaa päärynää mukaan, antaa kivan säväyksen (jos tykkää päärynästä).

OIKEIN SUPERMAHTAVAA VUODENVAIHDETTA JOKAISELLE ! Yhteenvetoa vuodesta en tee, nyt katsotaan eteenpäin  *sanoi mummo lumessa* .

 

tiistai, 30. joulukuu 2008

Kääk!

MISSÄ ON MUN LAATIKOT -> -> ->

 

HELP; APUA!!!!!!

 

EDIT muutamaa hetkeä myöhemmin, sain ne taas näkyviin, älkää enää viekö niitä multa pliisjookokiltit...

tiistai, 30. joulukuu 2008

Hengailua ja bongailua

Terveisiä humputuksien maailmasta eli alennusmyynneistä. Siti oli Pori ja keli hyvä. Meidän reissu meni siis oikein hyvin. Kukaan ei saanut slaagia missään vaiheessa, ei lapset eikä äiti, halpoja löytöjä tehtiin ja hyvää ruokaa syötiin. Ja ettei ihan toistemme tuijottelussa olisi mennyt tuo maailmalla käynti, niin kerrottakoon että Timo Koivusalo oli siippansa kanssa "kanssamme" syömässä. On se muuten mahottoman pitkä mies! (Ja voitte olla ylpeitä, en osoitellut sormella enkä tuijotellut muutenkaan tungettelevasti). Niin ja yksi lapsistamme veti hälytysnarusta vessassa... muuten oltiinkin ihan iisisti *khih*.

[Ai niin, tääkin vielä : ostin Oliverille sellaisen muovisen "hevoskeinuhevosen" ja se mokoma pelkää sitä kuin ruttoa!!  meidän oliver joka ei pelkää mitään, pelkää muovista keinuhevosta! No, ehkä yhteinen linja vielä löytyy ennen uloskasvamista siitäkin vimpaimesta, ettei ihan hukkaan mene koko kiikutin...]

Mies läks just hakemaan raketteja huomiseksi, meillä ei paljoa paukutella, hakee vaan muutaman sellaisen tosi halvan pytyn josta suihkuaa paljon suhinaa taivaalle. Lapset tykkää niistä kun A) ne ei lennä pilvien taakse korkeuksiin ja B)niistä ei lähde suhinan lisäksi mitään pamausta muistuttavaakaan ääntä [ja C) aikuiset tykkää kun ne ei maksa maltaita]. Joskus vuonna miekka ja kirves mies osti aina viimesen päälle kalliit raketit,sellaiset, että olis saanut soittaa naapurikaupunkilaisille että mänkäähän kahtomaan, nyt ne näkkyy siellä teilläkii... Tää juttu liittyi jotenkin siihen traumaan ettei hänen lapsuuskodissaan koskaan ammuttu raketin rakettia, saati viety katsomaan muidenkaan ampumia raketteja. No muutama vuos sitten oli vissiin paukuttelukiintiö täyttymässä, koska mies itse ehdotti, että ostetaan vaan muutama suihketin ja lopuilla lapsille "rakettirahalelut" eli sillä rahalla (alennusmyynnistä) jotain lelua. Aikain ollessa toinen eli lapsien pienempiä, ne lelut olivat usein duploja jotka oli kyllä aika kalliita mun mielestä muuten kukkarolle (ja ovat vieläkin). Nyt kun duplot ovat säästyneet hyvävoimaisina ja niillä edelleen leikitään, niin lelut olivat vapaavalintaiset - paitsi se Oliver-raasun keinu, jonka minä intoa puhkuen valitsin...

[Väliaikatietona, Oliver juuri käveli huutamatta keinun ohi, joten edistystä tapahtuu. Asiaa auttoi ehkä keskittymisen vanginnut jäätelötuutti kädessään...]

Leluasiaa vielä tahkotakseni, joulupukki toi muuten ennakkoluulottomasti Ilarille leikkikeittiön ja ruuanlaittovälineitä ja niillä on leikkineet kaikki mukelot innokkaina! Ilari antoi itse asiaan vinkkiä kertomalla aina kerhonsa jälkeen leikkineenä kattilalla ja uunilla ; siitä tulee vielä Jamie Ilari!!

 

maanantai, 29. joulukuu 2008

Mitä muut sanoo, no mitä ne sitten sanoo?

Tälläinen keskustelu käytiin tänään minun ja minun välillä ennenkuin astelin psykiatrian poliklinikalle sisälle. Eiei, en kuitenkaan ollut varannut itselleni aika, vaikka herrantähren syytä ehkä oliskin, mutta ihan näissä esikon asioissa siellä olin. Hänestä tehdään kokonaiskartoitus *mikä ikinä lieneekään, tai paremminkin mitä sillä ikinä tullaankaan tekemään* ja siihen tarvittiin myös äiteetä kertomaan mahdollisista käyttäytymispoikkeamista lapsuuden varrelta. Ei siinä mitään, puhua papatin puoltoistatuntia ja sitten mulle todettiin,että nyt täytyy kyllä lopettaa kun seuraavat on odottaneet jo vaikka kuinka kauan. Olis nyt sanonut aikaisemmin! En MÄ siitä olisi rikki mennyt *heh* Mutta sinne meno oli melkoinen tunnemylläkkä. Kerranhan kesällä vein jo esikon sinne, mutta se tuntui minusta silloin erilaiselta, koska olin saattaja. Ymmmärrättehän, olen siis hyvinkin tuomitsevainen ihminen luonteeltani, ainakin mitä itseeni tulee. En todellakaan ajatellut siellä odotushuoneessa olevista ihmisistä, että mitä lie kahjoja nuokin. En. Ei itseasiassa tullut mieleenikään. Sen sijaan etukäteen mietin mielessäni mitä jos joku näkee mun menevän sinne ja luulee menevän siitä aivan viereisestä ovesta. Siinä on nimittäin päihdeklinikka ja jostain syystä ne kirjaimet on kissaakin isommilla kirjaimilla (syytä siihen voisin miettiä moneltakin hupaisalta kantilta mutta jääköön nyt ääneen sanomatta), kun taas psykiatrinen poliklinikka lukee minipienellä, sais roikkua vakiovarusteena suurennuslasi siinä kyltin kohdalla. Juu-u, ihan tosi : minun mielestäni olisi karmeata jos joku luulisi minua alkoholistiksi - ei mitään pelkoa että joku luulisi hulluksi. Taidan sitä vähän ollakin *hih*.

[ja älkööt nyt kukaan suuttuko että käytän suoria sanoja kuten hullu, se on ironiaa, itseironiaa, ei missään tapauksessa millään tavoin halventavaa ketään kohtaan, edes juoppoja, lukekaa eteenpäin]

Tarkemmin kun ajattelin, sinne ovea kohti suunnistaessani, että sehän olis muuten vahvan ihmisen merkki jos olisin pullottelija ja tässä näin käyskentelisin klinikalle siihen apua saamaan. Ja kas, niin vain rinta rottingilla ja suu messingillä menin tapaamiseeni, asiat olivat päässäni saaneet hermioottisen suurien mittasuhteiden jälkeen taas sopivan suppeat mittasuhteet. Ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Nyt sitten vaan napa ratkuen kirjojen kimppuun, tosin ensin taidetaan pelata poikain kanssa muutama lautapeli. Tytöt on tallilla isänsä kanssa, mä ehdin jo lenkkeillä hompsi-pompsi-bomberin kera (pimeässä mielenkiintoinen kokemus, kun piti katsella taivaalle että näki jotain, mutta silloin ei taas nähnyt mitään muuta, kuten mustaa koiraa maiharin alla, jolloin piti kulkea matalin laahaavin askelin varmuuden vuoksi... oli se onni että oli pimeää, muutenhan olis joku vielä nähnyt *sanoi blondi*)

Viulla on muuten juoksut, kivasti ulisee tuolla ja haluaa meidän molossin tykö. Hienoa, ne oliskin tosi toivottuja pentuja, satakiloisia ja saakutan nopeita *tuhoava yhdistelmä*.

Jos huomenna ei ole ihmeempiä, niin mennään jonnekin humputteleen lasten kanssa, siis ihan vaan ikkunaostoksille ja jotain pientä ja HYVIN halpaa vois ostaakin, jos pakottava tarve tulis. Mutta mentäs ja ihmeteltäs ja syöpöteltäs ja vietettäs päivää. Kun ei sitä luntakaan tipu näköjään tänne yhtään hiutaleen kretalettakaan enempää. Kissat on muuten edelleen meillä, jee, ovat varmaan loppuviikonkin. Ihkua! Ne on jättesöpöjä!