Rannetta viulii ja juhmii. Ollut jo parisen viikkoa ihan tohjo, mutta nyt ei pelitä juur ollenkaan. Oikea käsi vielä, tai tietenkin. Siksipä lienee kipiäkin kun sillä kaiken teen/ nostelen/ kantelen/ vääntelen /puristelen ynnä näpyttelen. Nyt en näpyttele. Tiedän miltä tuntuu jäätävä polte. Juuri tältä.

Meillä on ollut juhlaviikotkin, kun yks likka täytti pyöryläiset kahdeksan ja vieraita on tungeksinut ovista ja ikkunoista joka toinen päivä. Hyvä vaan että on, koska olen huomannut ystävien olemassaolon tuovan elämääni harmonista tuulta. Meidän ystävänperheemme ovat kaikki samanlaisuudessaan erilaisia. Ei- lapsisia, suurperhetupatentäys- lapsisia ja kaikkea siltä väliltä. Ammattiryhmät samaa haitariluokkaa. Ja ketään en pois vaihtais.

Vauvapoikaonnenpipana päästi tänään suurläjät ja olotila on pojalla vissiin hieman onho sen vuoksi. Luulisi että helpottunut, mutta äänestä päätellen ei ihan siltä vaikuta. Ehkä sieltä on tulossa sitä lisää. Hui.

Kohta pitää lähteä tiimariin, halloweenkrääsä odottaa ostajaa. Meillä on ystäväperheiden kanssa pippalot (tai ei ne MEILLÄ ole) lauantaina ja silloinhan ei enää kaupoille pääse, joten tänään on käytävä ja huomenna haettava ne jotka unohtui.

Urakehitys yskähteli pari kertaa ja humpsahti pienenpienen hyppäyksen eteenpäin. Jes.