Ei se tule. No, myöhemmin.

Eilinen ...meni. Kuskaamista, firmassakäyntiä ja sellaista. Pimputtelin pianolla joululauluja ja koira ulvoi mukana. Mieltä jäi kaihertamaan mummun poissaolevuus ja unohteleminen jo pelkällä automatkalla. Ja menin vielä kysymään olotilaa, vastaukseksi tuli ärinä omien asioiden hoitamisesta vaan. No justiinsa. En jaksaisi, ihan oikeasti en jaksaisi, olla nyt mikään holhooja tässä. Olkoon joku muu.

Miehen pitäis tänään mennä jääkiekko-otteluun Tampereelle, sponsori kuljettaa ja ravitsee mies(!!)porukan vip-tiloihinsa. Olis ollut kiva miehen kerrankin mennä jonnekin vähän tuulettumaan, mutta johan sai kihdin jalkaansa illalla. Toivottavasti saa tänään siihen lääkettä, että kykenee astumaan sillä jalalla ja pääsee matkaan.

Viimeyö oli taas kukuttu yö, että ottaa pattiin tuo unettomuus joka ei tarkoita siis sitä että olisi virkeä. Ihmettelin seitsemältä miksi porukkaa lappaa alakertaan keskellä yötä... no, eipä ollut yö enää ja huokaisten oli munkin noustava.

Eilen ostin konsulentilta ihanaa sipulimakkaraa leivänpäälle ja söinkin sitä puolen iltaa aina joka välissä. Nyt ei enää meinannut maistua. Kummallista :) Mutta mustikkakiisseliä söisin vaikka kymmenen litraa päivässä, jos maha kestäis ja mustikat riittäis. Pakastin on jo koluttu ja kaupanmarjoihin siirrytty ja mieli tekee vaan entistä enemmän.

Huomenna on koululaisillakin vapaata, kivaa. Väsyttää niitäkin tämä pimeys.