Vastustelen, huudan, eksytän, harhautan, lannistan.Tauti on tehnyt muutaman valtausyrityksen iskeäkseen minuun ja minähän en taistelematta taivu. Päässä jyskii nytkin, tai oikeammin kiristää, eikä tällä kertaa auttanut ponnarin löysentäminenkään (ihan oikeasti, älkää naurako, kerran mun päänsärky helpotti ihan kirjaimellisesti nutturaa löysäämällä). Koitan olla huomaamatta. Join kahviakin, vaikka ei olisi tehnyt mieli. Hikoiluttaa. Eilen tosin olin puolen tuntia vaakatasossa, peittojen ja vällyjen alla kaikissa päivätamineissani ja silti oli armoton vilpsa. Mutta kun telkusta tuli silloin Holby City niin en laittanut silmiäni kiinnikään, olis ehkä kannattanut, koska uutta mahdollisuutta ei ole vielä näkynynnä. Kävin muuten eilen kaupassakin *voe ruoja* , miksei kukaan sanonut mulle että kuka pölvästi sinne menee pääsiäislauantaina!! Aika moni meinaan oli mennyt. Kuusi kassillista ruokaa tuli ostettua ja mukana ei ollut edes maidot. Ai miksikö? Koska jonotin - todellakin  jonotin - maitohyllylle pääsyä aikani, kunnes lähdin masentuneena pois. Kukaan ei ollut sinä aikana liikahtanutkaan suuntaan tahi toiseen... (maidot haettiin lopulta lähikaupasta). Sen takia siellä kaupungissa olin, kun hain loput lääkkeet apteekista. Toivottavasti ovat viimeiset vähään aikaan. Porukka alkaa oleen aika terveenänsä, tosin Ilarin silmä näyttää hieman punoittavan... en ole uskaltanut laittaa siihen siskonsa silmägeeliä, koska se on sitä geeliä. Se sumentaa näön noin viideksi minuutiksi ja kuka pitelee sen aikaa elohopeaista sinne tänne säntäilevää poikaa paikoillaan? *vapaaehtoiset voip ilmoittautua mulle*

En ole vähään aikaan muistaakseni kertonut pissakakka -juttuja, joten nyt voisin kertoa. Oliver oli tänään levoton ja minä laiska, enkä olisi millään jaksanut lähteä mihinkään makkarin sängyltä minne olin juuri lorvahtanut (siivottuani keittiön hunnilauman... anteeksi rakkaan perheeni aterioinnin jäljiltä, kokattuani sitä ennen muutaman tunnin sille samaiselle populaatiolle). Otin sitten Oliverin vaipan pois, kun poika viihtyy aina silloin paremmin, mikähän siinäkin muuten on...? Tottahan minä muutaman lapsen äitinä tiesin mikä vaara kyseisessä nakuilussa piili, mutta otin sen riskin. Eihän pikkupissit missään tuntuneet, alkanat voisi muutenkin vaihtaa samalla. Sitten. Sitten sitä tuli. Ensin ropahti mun lehteeni. Ääni sai sekä tekijän että lukijan nauramaan ja tunnelma oli vielä aika leppoisa. Sitten kuului plitkettä jo pikkukäsien alta ja mun piti hiukan laittaa pyyhettä imemään lätäkköä. Sitäpä tulikin nyt oikein kunnolla, ajattelin vielä siinä. Sitten sitä lensi pöytälamppuun ja tiedättekö miltä haisee pissi kuumalla lampulla. Olkoonkin pienen ja suloisen pojan pissiä, niin pahalta haisi. Vetelin johtoa seinästä ja nostin poikaa samalla lattialle mukamas. Loroloro, leuastani alaspäin sitä oli sitten joka vaatekappaleessani, jopa rintikoissa. Laiska tunnelmointimme päätyi koneelliseen pyykkiä, äidin ja pojan yhteiseen suihkuhetkeen ja pihaterassilla jäähtyvään lamppuun.

Onneksi huomenna on vielä tätä lomaa...