Yskähtely on laajentunut pikku köhittelystä jatkuvaksi takomiseksi ja puolet penskoista kuullostaa variksen kavereilta (ei Kaisan kuitenkaan). Keskiviikkona annoin itseni kuulla, että kurkunpääyskää on havaittu kulovalkean tavoin leviävänä koululla ja kas, ei tarvitse hakea enää sieltä asti, löytyy jo ihan omasta takaakin. Toivottavasti on vain sitä, ettei mitään kamalampaa. Nyt on tupa piukassa lapsia, ainoastaan esikko meni kouluun ja muut tuijottavat muumilaaksoa. Mulla on pää ihan pökkelö, mies on työreissussa ollut jo pari päivää (ja yötä) ja mä nukun aina silloin puolinaisesti, kun kuuntelen mitä talossa tapahtuu öiseen aikaan.

Ulkona on kovin valkeaa, kun illalla satoi litimärkää loskaa mustan maan pinnalle ja jostain syystä se on siinä pysynytkin. Onneksi ei tarvitse ihan heti lähteä autolla mihinkään, voip olla vähän liukasta. Hevoset lipsuttelivat ainakin siihen malliin ulos päästessään...

Monilla on blogeissaan lähes taidekuvia, hienoja asetelmia, sointuvia värejä ja muuta ihanaa, joita aina tuijottelen lumoutuneena. Tässä vähän meidän arkiromantiikkaa männä viikolta *nikkaa silmää* :