Perjantai meni mukavalla tahdilla, lasten kaveri oli meillä ja lapset sitä mukaa jossakin muualla kuin mun punteissa roikkumassa. Paitsi nuorin, tietysti. Tein soppaakin iiison kattilallisen ja kun ruokailijat olivat poistuneet keittiöstä, näkyi kattilasta pohja. Meitä taitaa olla melkosen monta, huomaan.

Iltapäivällä  tuli keskimmäinen mukaan kuopuksen kera ja vietiin esikko ratsastaan, haettiin samalla eläintarvikekaupasta miehen tilaamat loistobarbit tai mitkä-lie (ovat siis kaloja)... ja palauttelin "hieman" unohtuneet hevosen spermalaatikot postiin menemään kohti Längelmäkeä. Kun nyt sitten tulisi se varsakin, elävänä ja terveenä pihalle ensi kesänä! Käväistiin kirpparillakin ja tehtiin pari löytöä, ei siis ollenkaan turha reissu. Ruokakaupassakin käytiin, kun välkky lapseni muistutti maidon vähyydestä. Mitä tekisinkään ilman tuota lasta...

Ilta meni kotitouhuissa, mies päivysti kengittäjää joka teki ensimmäisen kerran oharit. Helkutti. Saan nähdä koska se oikein tulee. Toivottavasti ei ihan nyt just, koska mies meni töihinsä hetkeksi ja en kyllä viitsis pakata kuopusta mukaan tallille palelemaan. Hän kun ei enää viihdy rattaissa katselemassa nitä tapahtuu - ehei, nyt pitää osallistua. *huoh*

Haluaisin Tampereelle katsomaan niitä katukoristehörhellysvaloja, eilen oli avajaiset kai. Mies lohdutti että ne on siellä loppiaiseen asti, mutta mitä se mua auttaa: haluan nähdä ne nyt. Tuskinpa lähdetään kuitenkaan ajelemaan enää illalla sinne, kun nuorempien tyttärien ratsastus on iltapäivällä kuitenkin, niin ennen ei päästäisi.

Mä olen juonut kaksi mukillista teetä, koska teki mieli. Uskaltaisinko sanoa ääneen, että onkohan meillä tärpännyt vai olenko mä vaan muuten jossain teefiiliksissä?! Ei, en ajattele sitä enempää, vaikka tietenkin ajattelen. Joka hetki sitä ajattelee.

Taidan hakea vielä kupillisen *vink*