Ihmettelinpä tänään(kin) , että miten ihmeessä vauvalta tulee maitoa nenästä. Imetettäessä. Tai siis kyllähän minä sen jotenkin tajuan miten se sinne menee suusta jotain väylää pitkin neessaan ja sieltä -onneksi- ulos. Mutta miksi se sinne menee? Miten tällä nimenomaisella vauvallani menee vaikka ei taatusti ole muilla mennyt, sen olisin huomannut! Onko meidän syöttämisprosessissa jotain vikkaa vikkaa? No, sen perimmäisen aiheuttajan tiedän , mutten syytä sille siltikään: tehtäköön nyt kaikille selväksi että toinen tissini on suihkuttavaa mallia ja siltäpuolelta syötettäessä nenästään tulee maitoa. Kummallista, toivottavasti ei mitenkään vaurioittavaa touhua... ikävää kuitenkin varmasti vauvan mielestä. Tosin ei ole kamalan tyytymättömältä vaikuttanut, mutta luulis nyt inhan nesteen nenäkäytävässä tuntuvan erityisen ärsyttävältä.

Lapseni, esikoiseni, on matkalla Hartwall Areenalle, Elämä Lapselle -konserttiin (en jaksa linkittää, anteeksi vain). Viimevuonna olimme yhdessä, nyt menee jo kaverin kera (kun on tuo linja-autokyyditys melkein ovelta ovelle, niin kelpaa mennä). Vaikka itse tapahtuma on hieman sanoisinko sekava sillisalaatti ja todella nopeatempoinen liukuhihna-lalllati laa- artisti tuli ja meni - tapahtuma, on tunnelma silti ennenkokematon. Ja ainoa varsinainen asia jolle minäkin teen hyväntekeväisyyttä! Kun ajattelee, että JOS OMA LAPSENI joutuisi lastenklinikalle, niin. Jatkoa ei tarvitse vissiin edes kirjoittaa. Ja toiseksi JOS OLEN NIIN ONNEKAS ettei lapseni joudu lastenklinikalle, niin sitä haluaa niille epäonnisemmille tietenkin antaa sen avun jota itse siinä tilanteessa toivoo muilta. *yksinkertaistettuna* Meille tulee myös Kummit-lehti, ihan edellämainituista syistä. Suuresta kiitollisuudesta ja huolesta.

Viime aikoina olen löytänyt itsestäni hieman kyseenalaiselta haiskahtavan piirteen: OLEN HURAHTAMASSA EKOILUUN. Hiljaa ja varovasti, peltohiiren askelin, mutta kuitenkin. En silti kulje hennatuissa hiuksissa kantoliinan kanssa ekovauvani ekoillessa ekovaipoissaan *enhän kärjistä nyt yhtään* Mutta jotain heräämistä on kuitenkin tapahtunut.

KESTOVAIPPAILIJA EN OLE; EIKÄ MINUSTA KESTOVAIPPAILIJAA SAA.

Minä en vain siedä ajatusta vauvastani villahousuissa märkä rätti peffiksessä ja jossain kämpän nurkassa outo haiseva tynnyri muhimassa ekoräjähdystä. Olkoonkin ettei ehkä todellisuus ole tuota, mutta sinnepäin kuitenkin. Ennemminkin kuin suosisin kestovaippoja, niin patistaisin tehtaiden viksuja inssinöörejä keksimään hajoavia luomukertagvaippoja. Taatusti ostaisin ja maksaisin pikkasen enemmän kuin näistä nykyisistä.

Mieluusti ostan kaupasta tuotteita joissa ei ole paljon pakkausta - kun niitä vaan olisi tarjolla. Vuosikausia ainoa ekotekoni on ollut ostaa banaanit ihan vaan sinällään, ILMAN MUOVIPUSSIA. Kokeilin samaa muihin tuotteisiin yhdistettynä ja iskin kaalin kylkeen hintalapun. Hyvin onnistui. Torilta tietysti saisi mitä vaan ilman muovinyssäkkää, mutta mistäpä sellainen tori joka olisi auki silloin kuin minä siellä käyn. Muutenkin on matkaa sinne (naapurikaupunkiin), saati sitten että koko elämä mullistuisi torikellonaikojen mukaan. [toim huom että näillä rämeillä ei tori ole kuin pari kertaa viikossa pienen hetken kerrallaan, eniten myyjiä ja tuotteita on lauantaiaamuisin]

Tänään aion mennä Kehitysmaakauppaan, joka ihme kyllä tässä kylässä seisoo. Siellä on Reilun kaupan tuotteita (kahvia, luulisin) ja jotain bambutöitä, menenpä katsomaan mitä vinkkejä sieltä saan. Olen myös alkanut (ihan itsekkäistä ja lompakollisista syistä) yhdistämään automatkojani, ettei tulisi turhaa kulkua (jota on täällä maalla silti paljon). Lisäksi kierrätän vaatteita kirppareilla ja kirppareilta ja ehkä pienen pohdiskelun jälkeen myös jätteitä. Kompostia harkitsen kauhunsekaisin tuntein (se haju, mätä mössö, eikö se jo houkuta karhutkin paikalle!) ja muissa pätee tuo MISSÄ NE SÄILYTÄN KIERRÄTYSTÄ ODOTTAMASSA - dilemma. Matkaa kun on taas vaikka kuinka ja paljon etsiskellä ekolokeroita.

Pikkuriikkisenä asiana mainitsen, että ruttaan nykyään maitotölkit, ennen en laiska minä jaksanut, nyt teen niin. Tekee hyvää rahnapussille tuokin, kun jätehuolto on kyllä SIKAkallista, tietävät mokomat että ilmankaan ei voi elää...

Muutenkin terveelliset elämäntavat kiinnostaa, mitään kiihkoa minusta ei saa silti. Viimepäivinä olen syönyt kasvisruokaa, mutta kyllä aion silti tehdä lihasoppaa kun mieli tekee. Harmi vaan kun paikalliset ihmiset tuottavat vaan VILJAA, kukaan ei tunnu kasvattavan perunaa ja porkkanaa ja muuta sellaista jota voisi hankkia LÄHIRUOKANA. Tarvitsee varmaan laittaa omat maat, tosin en luota omiin viljelystaitoihini ihan NIIN paljon että sen varaan perheen ruokatalouden laittaisin *heeh*.

Onniponnikas makoilee ihmevemputtimensa alla (sellaisen leikkikaaren josta heiluu kirjavia hilavitkutinhoukuttimia) ja on tyytyväinen. Kai onkin, kun kakasi pari vaipallista gaggaa juuri ennen. Eri vaippohin tietysti. Pikku huikat maitoa ja sitten sen Kehitysmaakaupan kautta kyläilemään - ei  mikään hullumpi ilta tiedossa.