Maanantai taas käsillä ja kaikki eväät levällään - nooo ei kai nyt sentäs. Maailma tuntuu olevan hieman rempallaan, mutta sen ryhdistäytymistä odotellessa vois kooskennella tätä omaa universumia.

Viikonloppu meni lujaa mutta loistavasti. Lauantaina hieman pelkäsin tauti-invaasiota kun siellätäällä niistettiin ja yskittiin ja itsellä takoi takaraivoa (ja eturaivoakin) aika lahjakkaasti. Ei sitten kuitenkaan tullut tauti, yritti kyllä *kai se vaanii jossain puskassa nyt mua*.  Lapsetkin tokenivat niin, että olivat isänsä kanssa aidanrakennuksessa vaikka ilma oli arktisen hyinen, siitä huolimatta että oli plussan puolella ja jokapaikassa lotisi vesi. Nyt on jonninmoinen aidake väsätty pihan ympäri verkosta, talven aikana naputellaan miljuunametriä puuaitaelementtejä ja keväällä isketään paikoilleen. Loistava suunnitelma - vielä kun toteutuisi....

Leivoskeltiin lasten kanssa kaikenlaita isänpäiväksi ja aamulla isukki sai sänkyyn kannettuna aamiaisen , laulut ja lahjat. Pitkin päivää sitten puuhalitiin tässä kaikenlaista ja vieraitakin kävi. Illalla käytiin pappaa onnittelemassa ja päivän kahviannoksen ylityttyä kymmenkertaisesti meinasi mennä tältä äiteeltä yöunet vallan. Aamulla olin ihan tönkkönä ja yritin muistaa kaikki mahdolliset. Ansun hammaslääkärit (opelle viesti, miehelle ohjeet), viulutunnit iltäpäivällä jne jne. Meinasin sitten unohtaa että oli mun kuskausvuoro  kouluun , kun tuo ansu kaverinsa kanssa menee maanantaisin puoli kymmeneksi kouluun. Tai en mä sitä unohtanut, kaikki tönötti siis valmiina kokoajan mutta unohdin katsoa kelloa kun vauvakin nukkui vaan ja yhtäkkiä mentiin vauhdilla , ei kyllä oltu edes myöhässä vielä. Samantien tuli kyllä naapurikin jo pihaan ja sanoi voivansa heittää tytöt, mahtoiko ajatella että olin unohtanut *kääks*. Varsinkin kun olin tukka pörrössä ja kotohousissa siinä auton vieressä sohlaamassa....

Kaikkea kurjaakin tuli ilmi viikonlopun aikana ja yritän kovasti suhteuttaa nämä tapahtumat viimeaikaisiin tapahtumiin, että menisivät omaan perspektiiviinsä. Hiukan tekee tiukkaa, meikäläinen on niin tekopyhä pas*a kans, että hiukan tarvis muka saada marista ja kerätä sääliä osakseen, että sitten vois nostaa pään pystyyn ja olla reipas ja muiden ihailema. Pah. En kuitenkaan tee niin.Enhän...? *taistelee itsensä kanssa*

Joku on käynyt muuten tyhjentämässä mun pääni kaikista kokkausideoista, syyllinen ilmoittautukoot heti ja palauttakoot mieluiten virkistävillä uutuuksilla varustettuna takaisin! Jauheliha ei muutu miksikään vaikka kuinka ramppaan jääkaapilla sitä vilkuilemassa. Höh.

Kenenkäs blogista mä nyt luinkaan joskus että joku oli tehnyt aprikoositorttuja (kuten joulusellaisia mutta aprikoosimarmeladilla höystettynä) ja kokeilin heti itse tietysti, kun tää meidän mahtava kauppamme tällä kylällä oli kyllä panostanut hirmuisesti torttumainoksiin ja taikinoihin, mutta luumuhillo oli "päässyt unohtumaan". No, sitä on varmasti sitten kesällä tänkin edestä. No mä paikkasin sen sillä aprikoosilla ja voi pojat ja tytöt kun tulikin hyviä!!!! Kaikki meni yhdellä kahvittelulla ja oli niitä sentäs kolme pellillistä...

Talven pitäis tulla, ainakin hetkeksi, tällä viikolla. Kivakiva! Kuralieju alkaa oleen jo aika tavista.