Mulla on hankaluuksia tottua tähän olotilaan, että olen kotonani ihan tässä näin eikä mun tarvii vahtia herkeemättä Ilaria: mies nääs on lomalla. Outoa, kertakaikkiaan! Niinpä olenkin kuluttanut aikaani kaikella järkevällä mitä näillä viikoilla oleva äiti-ihminen nyt vaan voi tehdä: olen siivonnut tallia, olen siivonnut kodinhoitohuonetta, olen siivonnut vaatehuoneita...

Ja hyvään tarkoitukseen meni ainakin ensimmäinen siivouskohde: sunnuntaina keskellä kirkasta päivää syntyi meille tammavarsa, upea, kaunis, piiiiitkäjalkainen koikkalainen, tähti otsassa! Synnytys meni hyvin (todistaaksemme tilanteen juhlavuutta olimme miehen kanssa juhlavaatteissa paikalla kökkimässä ja "ei häiritä sitä"- supisemassa :)) ja ilouutiset saatiin kertoa lasten juhlia juhlimaan saapuneille sukulaisille heti tuoreeltaan! En siinä huumassa laskenut monenko kahvi meni väärään kurkkuun kun kuvailin "lötinää ja slurpsahtelua" ja niitä "purppuranvioletteja jälkeisiä" *kahvipuheet ne pitää olla...*  Varsa oli heti virkeä (yritti hirnua jo siinä vaiheessa kun puolet ruumiistaan oli vielä äiteestä tulematta) ja äiti hoivaa lastaan kuin vanha tekijä, on t-o-d-e-l-l-a suojeleva ja maitoa tulee niin että varsan partakarvat tippuu valkoista.

Siinäpä ne tuoreimmat, meikä sai hyvän kokoarvion ultrasta perjantaina: nyt vasta n kolmekiloinen, joten ei täs hätiä.  Kaikki muutenkin hyvin ja nyt vaan ootellaan! Lauantaina oli yhdet lastenkutsut ja nekin meni vaihdikkaan hyvin - nyt on esikko ratsastusleirillä ja me siis täällä nelikon kanssa koitetaan pärjäillä, mies ja minä :)

Kai mää meen nyt silitteleen pienokaista ennenkuin käy tieni jalkkisotteluun taas penskojen kera!