Hiukan oli pitkä yö. Kipuiset itkahtelivat ja minä tietysti valvoin heitä hoivaamassa. Koirakin oli pissinyt eteisen kuramatolle ja kissa vessan lattialle. Aamuni oli siis täynnä eritteitä *yäks* Kahvi kuitenkin kuittasi aika paljon...

Olen ihan unohtanut kertoa yhden mullistavan ilouutisen: Oliver kävelee jo muutamia askeleita ilman tukea!!! Reilu viikko on mennyt nyt niin, että silloin tällöin saa treenivaihteen päälle ja alkaa harjoittelemaan sitkeästi kieli poskessa! Ihanan näköinen pikkuheppu!! Alkaa vaan nauraa käkättämään meidän kanssa yleensä niin, että siinä menee se tasapainokin...

Nyt on ihana aamuilma: lämmin, kostea, aurinkoinen, tuoksuva. Ja linnunlaulua täysi! Kuvapläjäyksenä taannoinen räppäsy meidän Takusta :