Voi kamala minkä luonteenpiirteen löysin itsestäni.... Olimme illalla futisharkoissa Asserin ja Ansun kanssa. Kumpikin pelaa omissa ryhmissään (Naperot ja sitten ...Minit?) ja mää poukkasin kahden kentän rajalla ja pidättelin sisälläni huutoja kuten "anna mennä!!!" ja "ota se PALLO!!" ... ja jotain vieläkin kliseisempää. Nyt ONNEKSI tyydyin vaan pirskahtelemaan ja sain sisäistettyä nuo sanaset, miten se onkaan oikeassa pelissä... *kääks* Mä olen aina pitänyt itseäni urheilukentän laidalla (ja ratsastuskentän laidalla) sellaisena äitinä että kannustan lastani - ja muidenkin lapsia- vaan mukavaan ja kivaan suoritukseen, mokailulla ei ole väliä ja pääasia että on hauskaa harrastaa. Näin olen tähän asti tietääkseni toiminutkin - en TAJUA mikä mussa eilen pääsi valloilleen. Tai meinasi päästä. *täytyy pitää varani*

Eilöinen päivä meni muuten ihan pyllylleen ennen jalkapallon ihmeellistä maailmaa. Aamupäiväinen ahdistus purkautui lopulta järkyttävänä yskänä ja limana ja räkänä minusta pihalle ( ja vieläkin riittää) ja alkoi pyörryttään ja tärisyttään oikein olan takaa. Mies erehtyi soittaan juuri kun olin manalan porteilla ja kurnutin sille viimeisillä äänenrippeilläni jotain joka sai sen tuomaan lounaskahvilasta meille ruokaa. Ei kyllä mulle oikein maistunut, mutta pojat söi naamojen väristä päätelleen ainakin porkkanaraastetta! Iltapäivällä heitin Julian liikuntakerhoon ja sen jälkeen possotettiin kaupunkiin ostamaan säärisuojia futareille - ja myyjän planttu (nainen, tietenkin ei tiennyt mitään) myi Asserille ihan liian pienet. En tiedä huoliiko enää niitä vaihtoon kun ne on ihan ryvettyneet jo... Siellä kentänlaidalla tytistessäni sain varmaan raittiinilman myrkytyksen kun aloin puolentoistatunnin treenien jälkeen vielä kokkaamaan spagettia ja paukkasin saunaankin hikisen porukan kanssa. Sen jälkeen olikin pikkuväki tattismoro valmiita nukkumaan ja mulla olis ollut ihana ilta aikaa ihan mihin vaan, kun Ilarikin nukahti aikonansa. Vaan olinpa väsy minäkin ja siinä se ilta sitten menikin. Yöllä niistin noin sata yks kertaa ja olo oli karsea, mutta kai tääkin tästä.

Hienoa päivä tulossa, ilman suhteen, kun katsoon pihalle. Aurinko paistaa ja puut ei vielä heilu!