Se tunne, kuinka fyysinen se onkaan.

Odotus

Kun odottaa odotusta.

Aina sanotaan että miltä joku tuntuu sisimmässäsi, tarkoittaen jotain sielua, ajatuksia. Minulla kyllä fyysisyys tuntuu sisimmässä. Sisäisesti.Koko ruumis kihelmöi, mutta ei pinnasta. Jalatkin tärisevät. Höpötinkin hassuja ääni väristen, kun lipitin teetä ystävättären seurassa. Annoin vahingossa kuopukselle perunan käteen, kun piti se laittaa lautaselle. Onneksi ei ollut kuuma.

Miehen kanssa kikattelin ja laitoin hänet apteekkireissulle. Kaupassa oli kerrankin mukavaa ja paljon isomahaisia naisia tuttihyllyllä hymyilemässä.

Näin sen heti. Testistä. Että ei tullut viivaa. Raivostuin. Koputin testiä hyllynreunaan vessassa. Saakelin kapistus!! Ei mitään. Paitsi se tylsä testin-toimivuus-viiva. Tunsin kuinka raivo alkoi kerääntyä. Miten tämä oli mahdollista! Minun pitää olla raskaana! Kökötin vessassa niin kauan kiukusta kihisten, että lopulta mieskin tajusi jotain olevan vialla. Koputteli oveen. "Perkele", huusin sille ja tulin karmit rutisten ulos. Menin kuorimaan lapsille vinon pinon mandariineja ja mulkoilin hämmästynyttä miestä. Siinä oli oltava jotain vikaa. Minussa oli oltava jotain vikaa. Meissä oli vikaa. Olimme kehnoja, romuruumiita. Ei meille mitään lasta enää suotaisi, kun ajattelen välillä niin negatiivisesti kaikesta. Ei tälläinen räähkä roikkuvatsa enää mitään lasta pystyisi kantamaankaan, yhtään en ole pitänyt itsestäni huolta, niinkuin opuksissa sanotaan. Aamun pitäisi alkaa hedelmäpommilla ja jatkua pikkuisilla kevytannoksilla. Lisäksi raitista ilmaa, jumppaa ja paljon unta. Ranskanperunat ja sohva ovat jotain ihan muuta.

Iltamyöhään puhuttiin. Mies tsemppasi, että "se on vaan yrityksen puutetta" ja mietiskeli voitaisiinko meidän kohdalla puhua varsinaisesti lapsettomuudesta. No ei tietenkään, ei varmaan sympatiaa heru. En minäkään varmaan heruttaisi *heh* jos joku penskalaumansa keskeltä itkisi kun ei tule vauvaa. Kiittämätön. Minä.

Mutta sattuu se silti. Avuton raivo on pahinta, kun ei ole kohdetta mihin sen purkaa. Kun ei ole syyllistä. Yöllä tulee tyynyyn pieni itkukin. Voi pientä, jota ei ollutkaan.