Perjantaihan se jo pläjähti tajuntaan, kun Asseri aamulla kainaloon kömpi. Sanoin, että ei vielä tarvii nousta ja vilkaisin kelloa: kääk, tarvihan! Yleinen köllöttelyvartti oli tuhlattu nukkumiseen ja porukka ylös (maantieteellisesti oikeasti alas) ja aamupalalle. Ilarikin oli likomärkä, miten lie onnistunut pissimään kuin vauva-aikoina konsanaan. Kovasti poitsua kikatutti tulla nakuna keittiöön. Isänsä oli kysynyt rapuissa mennäänkö alas, vastauksena pään pudistus. "Oletko aivan varma?" : syvät nyökytykset :)  No, kuivat vaatteet saatuaan häpeä oli poissa ja aamupala upposi -tosin Julia jurnutti tapansa mukaan liian äkkinäisiä toimenpiteitä ja Ansun pinna kärähti kun takki ei ihan heti löytynyt. Onneksi on perjantai, pääsevät huilimaan, väsyneet reppanat.

Kristian putosi Idolsista. Oikeastaan en yllättynyt, en olisi yllättynyt mistään muustakaan vaihtoehdosta. Pari kertaa kuunnellessa olen jättänyt ohjelman katsomisen kesken ja mennyt viikkaamaan pyykkejä , joka ei kuulu feivöritteihini iltapuuhissa, joten se kertonee jotain tasosta - mun mielestä :)

Mutta kuului eilisiltaan jotain kivaakin: käytiin kyläilemässä ja mun makuhermoja kutkutti ihana yrttipatonki. Enkä sitten millään meinannut ymmärtää että se oli siis sellaista patonkia jossa se yrttijuttu on valmiiksi siellä sisällä kun sen ostaa... Olen mää junttipuntti.

Ennen kyläänlähtöä meinasi tulla sempalot, tai oikeestaan tulikin. Esikko imuroi yläkerrassa ->kissa hyppäsi kamikatse tyyliin kaiteen välistä alakertaan -> juuri ulkoa tulleen umpimärkäkuraisen koiran vaistot heräsivät ja hetken meillä meni pitkin PUHDASTA olohuonetta sellainen elukkaralli että. Mää karjuin välillä kissaa ja välillä koiraa, kunnes tajusin huutaa likkaa sammuttaan imurin. Ja sitten saatiin siivota olkkari *again*. Ihanaa, ettei tule elämä tylsäksi.