Ainahammää sitä, mutta kun se näki kuinka poikki mä olin ja olen, niin se teki oikein miehen työn. Otti itse puheeksi kaikenlaisen sisustamisen (sanoo sitä remontoinniks, väliäkös tuolla) ja rupes puheleen että me voitais yhdessä selailla jotain tikkurilan maalisivuja ja muita ja miettiä sävyvaihtoehtoja. Meinasin ihan oikeasti pudota sohvalta, leuka ainakin putosi. Tokihan hän on antanut ajat sitten periksi mun ehtymättömälle halulleni kulkea kokoajan jokapuolella mietimässä mitä tollekin nurkalle vois tehdä (usein se kyllä jää siihen miettimiseen) ja on sujuvasti ollut kuuntelematta kun ilta toisensa jälkeen höpötän ja höpötän ja mietin ja kyselen ja kommentoin ja höpötän. Nyt sitten meititään yhdessä ja se on sitten mukavaa! Ilo ihan tuli mun väsyneeseen sieluriepuuni ja lukkiutuneiden korvien jatkuva loksahtelukaan ei haittaa enää yhtään! Ja nyt hää meni hakemaan roskaruokaa koko porukalle ja mää vaan täällä surfafilen ja suunnittelen. Oon mää onnellinen.

Aamukin alkoi mukavasti, kun Ilarin kummitäti poikkesi kyläilemässä ja saatiin taas asiat päivitettyä! Aurinkokin paistelee, vaikka vähän pilviäkin lykkää. Kivakivafiilis, siitä huolimatta että Olivertsi heräsi jälleen klo 6... *haaakotus*