Nytkö se euforia iski? Olen niin onnellinen, vaikkei siis tätä arkea enempää ole sattunut, mutta siinäkin on jo niin paljon kaikkea mistä olla onnellinen. Ja kyllä hyvät yöunetkin auttaa kummasti siihen, miten kaiken näkee. Toisessa mielentilassa voisi lattioilla rapiseva hiekka ja olohuoneesta kuuluva rummutus (semminkin kun meillä ei ole rumpuja...) saada hermot menemään käpälämäkeen. Nyt tuntuu vaan että olipas kiva heittää eteisen matto kuistinkaiteelle heilumaan raikkaaseen ilmaan, ehkä siihen imuriinkin jossain vaiheessa muistan tarttua. Kunhan Onnipoikanen herää niin sylittelyjen, aamunuuhkutusten ja maidottelun jälkeen kirmataan pihalle, eräät vaunuihin käärittyinä, toiset omilla kumisaappaisilla jaloillaan.

Perjantai on niin hyvä päivä, jotenkin kuin joulun odotus. Ja viikonloppu on "joulu" ihan siitä syystä, että saadaan olla vaan. Yhdessä tehden ja tekemättä. Lisäksi meillä on herkkuilta aina perjantaisin: herkkuina on joskus karkkia, joskus pahis-sipsejä, tänään lasten valitsemia siemenettömiä viinirypäleitä, porkkanatikkuja ja dippikastiketta, leipäjuuston palasia ja vesimelonia!

Eilinen mennä porhalsi mukavasti, Onnipoikanen keräsi ansaittua huomiota suunnittelukokouksessa ja paistatteli polleana ihastelujen keskellä - kuten äitinsäkin...