Taas on kurkku kipeä. En tiedä oliko se tuossa välilläkin, unohdin testimurheissani kuullostella, mutta nyt taas kaihertaa ja korvakin rutisee. Pikkuvikoja, ei mitään suurta onneksi.Se hyvä puoli on, etten käynyt eilen illalla tallilla pölyttämässä ja silti on räähkäkurkku. Pelästyin jo välillä kun ne tuntuivat menevän niin yhtä matkaa, mun tallikäyntini ja kröhinä, mutta ei *huh*.

Esikko teki eilen kouluun esitelmää meidän kissasta (ja maine coon-rodusta). Onneksi löytyi paljon tietoa omasta takaa , varsinkin vaivoista! Oikein varoittava esimerkki...

Koiruus ärsyttää, siis tuo pienempi ja sitkeämpi tapaus. Lipittelee kokoajan Ilaria ja koska toinen ei ole moksiskaan, niin saattaa kestää hetki ennenkuin huomaan ja sitten jo on haivenet likomärkinä pojalla ja haisee kamala kuola. En ole mikään turhantarkka, mutta tuossa menee se raja mullakin.Lipaisujen määrä jääköön yhteen, sekään ei niin välttämätön. Eikä usko millään.

Eilen oli lasten kaveri "hoidossa" illalla, kuoron jälkeen kortteerasi meillä kunnes äitinsä pääsi navetalta hakemaan. Meillä on heti paljon rauhallisempaa, kun joukossa on ulkopuolinen mukana. Oli kiva ilta, tein herkkuhapankorppujakin ja laitoin oikein kynttilän pöytään. Kummallista muuten kuinka jo suhteellisen nuoret lapset pitävät paprikasta! En minä vaan lapsena edes uskaltanut maistaa, en kyllä muista edes nähneeni meillä kotona sellaista *heeh, se tietysti hankaloittaa maistamistakin*. Tomaattikin oli ihan tarpeeksi eksoottista...

Meillä kuopuskin syö paprikaisia ruokia ja yleensäkin kaikkea mausteista. Ei liene ihmekään, kun en pystynyt niistä erossa olemaan raskaus- enkä imetysaikoina. Tosin aloitin varovasti imetyksen alussa noiden mausteiden käytön ja lisäsin aina ajan kuluessa. Ei tullut kelleen vatsanvääntöjä ja poikakin oppi aika äkkiä odottamaan suus auki oman mössönsä jälkeen maistipalaa äidin liekehtivästä ateriasta: kai se nyt tuoksuikin jo ihan erilaiselle kuin ne soseen plutkut.

Vatsassa kurnii, ilmankos jauhan kokoajan ruuasta. Perhekerhopäivä olisi tänään, mutta Asse-poika nukkuu vielä, enkä todellakaan aio herättää. Jos väsyttää, niin koisatkoon ihan niin pitkään kun haluaa. Kyllä sitä sitten on pakko nousta, kun eskari-ikä koittaa - vielä on aika nauttia!