Nyt mää valitan siitä että on hiki. Ihmeellinen olo, kuin olis juonut yliannoksen kahvia ja menis sen jälkeen saunaan vaatteet päällä. Ulkona ei silti ole kovin lämmin, että tää on vaan ihan mun omaa ilmastoani. Kai mulla on jotkut vaihdevuodetkin jo. Miehen mielestä mun kroppani alkaa kremppaileen, kun sillä on epänormaali olotila. Tarkoittaa että ei ole raskaana ja imetyskin lopahtelemassa ( noo, toi jälkimmäinen antaa kyllä odottaa itseään, kun mulla kerta on vielä vauva...eiks ookin, onhan toi...). Hah, kun naurattaa, vaikka tottahan se lienee. Hormonihyrskyjä löytyy vaikka muille jakaa *ojentaa haluaville*.

Me ollaan miehen kanssa naurettu yhdessä, se on ihan hyvä alku. Tai jatko. Työasiatkin hoituu yhdessä ihan kivasti. Kyllä se mua rakastaa ja mää sitä. Kun nyt vain jaksettais.

Mä olen kaivanut itsestäni esiin konttorirottaa, haahuilin passelin maailmassa ja hoidin henkilöstöpoliittisia asioita. Kummallista mutta ilahduttavaa : olen oikeastaan joka kerta ollut energisempi töistä tullessa kuin sinne mennessä! No lähtökohtahan oli, että ei tää kurjemmaksikaan voi enää muuttua *eh heh heh*  Mies oli tänään lasten kanssa töissä mukana ja niillä oli luontokivaa pihalla : löysivät jostain edellisten tehtailijoiden kasvipenkkien joukosta ahomansikoita roppakaupaalla ja pistelivät poskeensa kielet lurpsuen.

Jos joku tulis ja järjestäis mun kodinhoitohuoneeni (ei niin kauhea kaaos) ja alakerran leikkihuoneeksi tarkoitetun romuhuoneen (aivan järkyttävä kaaos) niin sisäinen harmonia ei tuntisi mitään krympsyjä. Nyt nuo painaa mieltä kokoajan ja en vain saa niihin tartuttua. Eilen jopa menin nurmikonleikkuuseen mieluummin...

Että olisin oikein kiittämätön hyväosainen gaggagiggare, niin ruikutan vielä keittiöstäkin. Se on NIIN huono ja hankala, kaappeja ei ole tarpeeksi (paitsi sellaisia pienia kropposia, joihin ei saa edes jauhopusseja tai mitään muuta sitä kokoluokkaa olevaa säilytykseen) ja sitten se pimeys. Tumma lattia ja tummat kaapit, pohjoisen puoli ja hermioottiset kuuset ikkunoiden takana - vau mitä avaruutta ja loistoa.

Mutta on mun pallerot ihania. Isokin teinipallero, joka nukkuu puolet päivästä ja toisen puolen ihmettelee että tulipa nukuttua. Rakkaita ovat jokaikinen.