Kummallisia olotiloja. Huomaan itsestäni jo oikein mainiosti koska alkaa tää mamma meneen yliherkän puolelle. Hiukan vaikeampi on taaplata arkea eteenpäin kun yliherkillä mennään koko ajan. Jostain kumman syystä olin eilen 6-vuotiaan neuvolakäynnillä salanärkästynyt. Se on sinänsä hassua, koska terveydenhoitaja on vanha-tuttu-joka-tuntee-koko-perheen ja olen hänen maalaisjärkisyyttään aina arvostanut. Nyt jotenkin alkoi töksähdellä heti odotushuoneesta asti. Hän tuli jutustelemaan (luultavasti tilannetta pehmittääkseen pojalle) "rentona", mutta hyvin hyökkäävänä ruumiinkieleltään. Asseri peruutti patteriin kiinni pelkästään toisen lähelle tulosta ja tämä ei tätiä hidastanut, vaan poikaahan seurattiin ihan nenä kiinni kasvoihin ja kuulusteltiin miksi tämä nyt rokotusta muka jännittää (olin maininnut siitä hänelle) ja eikö ole tiedossa miksi niitä rokotuksia annetaan. Poikaraasuparkamuru. Nieleskeli ja oli reipas ja yritti siinä selittää että kyllä on tiedossa ja jotenkin häpesi omaa arkuuttaan, kun toinen kerran siitä moitti. Minä tietenkin leijonaemona menin vakuuttamaan pojalle että oikeesti ei tarvi yhtään hävetä jos jännittää ja otin pojan muutenkin suojiini.

 [Terveydenhoitaja on sanonut samaiselle pojalle tai samaisesta pojasta 3-vuotisneuvolassa, kun tämä pisti keskittymisen ihan ranttaliksi ja hassutteli ja naureskeli tuolilla istuen kuitenkin ettei missään juoksennellut (kuten aika moni siinä iässä, kuulemma) että tässä on kyllä jotain vikaa, ei ole normaalia jos ei keskity. Ja laittoi litanian lääkärille tiedoksi kuinka epäilee sitä ja tätä tässä lapsessa (vaikka sanoin hyvin selkeästi että poikaa jännitti tilanne ja hassutteli ). Lääkärikäynnillä (lääkäri oli hyvin taitava ja ei-liian-hyökkäävä) lapsi käyttäytyi kuin ihmisen mieli ja lääkäri vaan totesi ettei ole missään mitään vikaa. No niinpä.]

Nyt sitten kaikki meni ihan kuten pitikin, paitsi että kun hän ei osannut HETI oikeilla sanoilla vastata kysymykseen "miksi on hyvä että on uimataito", niin saimme kommentiksi että tälläiset sanakäsitteet ,kuin uimataito, oppii kirjoista lukemalla ja sitä pitäisi harrastaa lasten kanssa vaikka onkin iso perhe. Yritin saada suunvuoroa ja sanoa että meillä luetaan ääneen lapsille JOKA PÄIVÄ, siis j-o-k-a   p-ä-i-v-ä, mutta tämä jatkoi jo uudella aiheella, joka käsitteli kotihoitoa yleensäkin. Että kun kehuin (puisen palikkatestin jälkeen jonka poika suoritti moitteettomasti) että on kova rakenteleen kotonakin esimerkiksi legoilla, niin tuollaiset legoleikit on itseasiassa tuossa iässä vähän väärää leikkimistä. Pitäisi tehdä lapselle vaatimuksia ja tämän toteutella niitä pitkin päivää. Eikä tuollaista omien toiveiden mukaan tapahtuvaa rakentelua laisinkaan enää. Kuuntelin ihan pöyristyneenä moista vuodatusta. Kuten sitäkin, että kun poika ei osaa sanoa r-kirjainta ja se on todettu ja kuunneltu ja asiaa viety eteenpäin hänenkin toimestaan, niin silti hän piirteli KERTA TOISENSA JÄLKEEN r-kirjaimia paperille ja pyysi poikaa sanomaan sen. Itkua vääntäen poika yritti sanoa ja pyyteli anteeksi että kun en mä osaa mutta yritän... ja täti vaan tiukkasi, että jos sä kumminkin osaat mutta et vaan yritä tarpeeksi. Mä sanoin hyvin lyhyesti että tää asia on kyllä nyt jo todettu tässä että oliko vielä muuta...

Kaikenlisäksi pojan päässä oleva hiukseton laikku aiheutti tädissä valtavan mielenkiinnon ja sanoi että tää on kyllä hyvin harvinaista ja se täytyy tutkia ja että ei siitä varmaan koskaan kyllä parane ja voi lähteä kaikkikin hiukset. Anteeksi vaan mutta 6-vuotiaallani on korvat päässä ja jos hän on siinä kymmenen sentin päässä niin hän ymmärtää kyllä mitä puhutaan ja oli kotonakin ihan poissa tolataan.

Olen niin ärtynyt että jatkan myöhemmin.

 Edit, Noin kymmenen minuutin päästä , laitan tähän kuvan ihanista auringonpaisteistani, elämäni valoista:

Isoin ja pienin poikani!

Tänäaamuna oli muuten Oliverin neuvola samaisen tädin luona, tosin oli lääkärinneuvola, joten terveydenhoitaja ei muuta kuin mittasi ja punnitsi. Lääkäri oli uusi tuttavuus, ihan oikea LASTENlääkäri ja oikein topakka ja osaava. Sanoi Oliverin kaulan alueen ihottumastakin että on kyllä vaan kuivaa ihoa, ei mene edes atopian puolelle ja antoi varmuuden vuoksi Ceridal-lipogeelin reseptin, että sillä voi hoidella. Muutenkin kehui poikaa, vaikka terveydenhoitajan sivukommentissa olikin jotain häikkää pojan pituuskasvussa, kun sitä oli tullut vain vähän yli sentti kuukaudessa. Olisi pitänyt tulla kaksi. Lääkäri ei nähnyt asiassa mitään kummallista ja käteli meidät kotimatkalle. Minua, ärtsyämmää, jäi tietysti kaivelemaan terveydenhoitajan kommentit, että eikö sekään voi sanoa mitään toisin. Koskaan, ikinä. Lääkäri muuten kommentoi Asserin kenties-pälvi-kalju- asiaa sanomalla, että ei se ole vaarallista, joskaan ei kovin yleistäkään, mutta että ihan yleislääkäriltä aika tilaukseen. Paljon paremmin sitä ottaa asioita äiti-ihminenkin vastaan kun niitä ei kerrota hyökkäävästi ja kauhistellen.

Sekava olo. Asseri parka.