Kaik on mallillaan. Punaisia liinoja ripoteltuna sinne tänne, kaupantekemiä ja ihan itsetekemiä (about 7-9 vuotiaana), olkipukkeja ja kangastonttuja, kynttilöitä ja kynttelikköjä. Joululevy soittaa hiljalleen viisuja ja muonavahvuudessa olevat lapset lukevat sohvalla kirjoja. Idyllistä? Kyllä kohta joku virus meille hyökkää, mutta erään eläinlääkärin sanoja lainatakseni "niin kauan teen kunnes iskee" (sanoi hän kissaamme tikatessaan ja kollinrotkon mourutessa siihen maalliin varoitellen mun hentosten kätösteni pitelemänä. Tai oikeastaan yhdellä kädellä pidin häntää, yhdellä takajalkoja ja "kolmannella" päätä...mikä menee tässä yhtälössä pieleen...?)

Enivei, täällä on hämyistä, tuoksuisaa ja mukavaa. KOPKOPKOP!! - kukaan ei ole pahemmin taudissa ollut sitten perjantain, jolloin kuume iski taas Ilariin ja kraah kamala kurkkiskipu minuun. Noo, kurkku vaivaa edelleen, mutta se ei menoa hidasta. Se vaivaa vaan yöllä ja aamulla, päivän kun palatan niin illalla voin jo laulaa! Tämä tuli todistettua eilenkin kun oltiin tyttöin kanssa laulamassa  Kauneimpia Joululauluja ! Oli jälleen kerran herkkä ja kaunis tilaisuus ja tytötkin tykkäsivät laulella. Jopa murkkuteini lauloi, kun kerran mukana oli (oli kyllä sen takia kuulemma vaan mukana kun siitä sai rippikouluvihkoon merkinnän...) Mies jäi poikien kanssa kotiin, kun olivat kaikki ihan väsyneitä ja viittä vaille nukkumaan menossa (tilaisuus alkoi siis klo 19). Täytyy kyllä kehaista kuinka ihana porukka meidän seurakunnassa on , työntekijöinä ja muuten vaan mukana, kokoonpanossa nimeltä Pisara. Esittävät hiukan gospel-henkistä rytmikästä musiikkia laulun ja erilaisten soitinten keinoin, eilenkin soi kirkossa muun muassa bongorummut ! On kyllä mieluisaa kuultavaa, suosittelen ehdottomasti kaikille tän seudun lehtiä lukevalle, kun srk-ilmoituksissa lukee että Pisara esiintyy jossakin, niin kannattaa mennä! Viime vuonna jo ajattelin että jos tuntisin enkeleitä niin laulaisivat varmaan juuri noin.

Ulkona on pimeää ja kalsakkaa, mies soitteli tulevansa hakemaan teinin kouluun, piti mennä pyörällä mutta tie oli kai niin järkyttävän liukas että ei ole pyörällä mitään asiaa sinne. Kun mä nyt vaan muistaisin hakea hänet iltapäivällä kotiin! Kohta heitän kuitenkin tuon kolmasluokkalaisen koululle ja sitten sytyttelen lyhtyjä pihaan aamupäivävieraiden varalle.

Mukavaa viikonalkua kaikille ja päästäkää jouluntunne sydämeenne...