Nukuin aika hyvin, joten päivän paras vireystaso lienee nyt. Työväkikin lähti aamulla naamat pitkänä töihinsä (mies, esikko ja Valkeakosken-tyttö) mutta minä se vaan lallattelin lapset kainalossa. Ilari näyttää olevan tehoja täysi, Oliverkin haluaa leikkiä ennen puuronsyöntiä, kyllä se yöllä tankattu äidinmaito antaa energiaa pitkälle.

Eilen tuli sitten kutsu sinne puheterapeutille Asserin ärrättömyyden takia, ensi viikolla mennään.Hyvä homma! Hiukan kalskahti korvaani, kun hän luki (tietokoneelta) pojan tietoja ja mainitsi että jotain ymmärtämättömyyttä oli ollut tehtävissäkin 6-vuotisneuvolassa. Ai jaa! Poika ei tiennyt mitä tarkoittaa sana loitontua! Onko tämä todellakin merkki jostain vakavammasta vai onko tämä nimenomainen sana jotenkin merkittävä, josta selviää kaikki muu lapsen kehitystä viivästävä?! Mä en ymmärrä, kamala neuvolakerta palautui heti mieleeni ja se kiukku ja murhe lapsen tiukkaamisesta. Ja nyt sitten selvisi että neuvolantäti oli laittanut pojan tietoihin jotakin tälläistäkin! Koska tämä oikein loppuu. Ilaria en kohta uskalla enää viedä mihinkään neuvolaan, kun poitsun vilkkaus on meidän perheen huippuluokkaa - odotan jo kauhulla mitä kaikkea terveydenhoitaja hänessä näkeekään.Toki HÄNELLÄ nimenomaan oli puheen viivästymääkin silloin aluksi, mutta että ihan keskivertotahtiin kehittynyttäkin jo syynätään suurennuslasilla niin en tiedä mitä odottaa tämän seuraavankaan kohdalla. Luultavasti puolihuolimattomasti heiteltyjä "diagnooseja" joille kukaan ei kuitenkaan tee mitään. Minä en siis todellakaan vastusta tutkimista enkä varmistelua, mutta tämän kyseisen henkilön tavat käyttäytyä ja ilmaista asiat ovat hieman kammoksuttavat. Valinnanvaraakaan ei juuri ole, kun on se yksi ja ainoa neuvolan terveydenhoitaja mitä täältä löytyy... No mä uskon ja toivon että puheterapeutti on järki-ihminen, minkäs hänkään sille voi mitä koneelle on kirjoitettu.

Tää kylmyys ja syksyinen säätila muutenkin alkaa jo kyllästyttää. Meillä oli hevosetkin yötä tallissa, kun tuntui että palelivat, vaikka niillä onkin katoksia missä saavat olla sateensuojassa. En muista koska viimeksi olisin KESÄLLÄ vienyt hevoset kylmyyden takia sisälle! Joskus toki ollaan viety jatkuvan paahteen takia (ja paarmojenkin) sisälle huilaamaan, mutta että palelemisen... *pään puistelua* Lapsetkin käy vääriä kierroksia kun alkaa seinät pullistelemaan. Meidän piti mennä kylän kotieläinpihaa katsomaan, mutta ei sinne rankkasateessa viitsi lähteä kilejä rapsuttelemaan. Eilen pelattiin sitten lautapelejä niin kauan kun Oliver antoi meidän pelata ja tänään leivotaan varmaan sämpylöitä.

Eilen haettiin sitten Asserille uusi pyöräkin, kun poika rämäytti vanhansa mäsäksi maastoajelussaan. Nyt on komea menopeli ja kyllä sillä sitten jo eilen ajelikin, siellä sateisessa illassa rapa roiskuten. Mä alan köyhtyyn todella, kun on jo kolmas meikäläisille haettu uusi fillari tämän kevään-kesän aikana. Mutta kaipa nuo sitten kestävätkin.

Lapset haluaa Ähtäriin kesäreissulle. Tässä Ähtärissä on pointtina se, että sinne menivät muut lapset iskän kanssa Ilarin vauva-aikana ja se oli jotain erilaista kuin että äiti olisi mukana. Sitten siitä tuli jo perinne, tuosta isän ja lasten keskinäisestä parin päivän asuntovaunureissusta jonnekin. Minä tietysti elikkofarmin hoitajana kotona ja ihan mielelläni tietenkin - erilaista minullekin on puolityhjä huusholli. Lapset siis sanoo että haluavat "Ähtäriin" vaikka itse määränpäällä ei ole merkitystä ,vaan sillä kokoonpanolla ja matkalla muuten *hih*.

Ensiviikolla on esikko ratsastusleirillä ja pienemmätkin tyttäret varhaisnuorten leirillä. Saas nähdä mitä mie poikain kanssa keksinkään.