Tänään on hämyistä. Ihanaa - iskin uunituoreet tuikkukippoamppelit ikkunoihin roikkumaan ja sytytin kynttilät. Nyt tuoksuu puhallettu tulitikku ja väikkyy punaiset ja oranssit liekit värjättyjen lasien läpi. Pienet ovat (ja halvat) ,mutta iso ilo. Hain muuten jo aiemmin tiimarista tuollaisia roikkuvia hökötyksiä, mutta ei siellä ollut kuin jotain timangi-koristeltuja ja ne ei oo just mun juttuni. Katselin muistakin kaupoista, mutta ei ollut niissäkään. Tänään sitten hevosille rehua ostaessani silmieni edessä roikkui agrimarketissa juuri nuo mun kipponi. Korjasin talteen, ennekuin nekin katoaisivat.

Aamulla kävin myös siellä rannelääkärissä ja nyt on käsveska pullollaan lähetettä sinne ja tänne.Otetaan kokeita ja kuvataan, mutta se nyt on kai kuulemma ainakin selvää, että mulla on yliliikkuvat nivelet käsissä ja siitä johtuen on kuormitus ollut kuluttavaa. Myös jännetuppi "kolisi" ja selässä on skolioosia ja rangan viereiset lihakset krampissa. Ei kai ihmekään että vähän on jäykkä olo aamuisin. Sain jotain tabuja jotka toivon mukaan rentouttaa se lihakset, mä olen vähän ihmeissäni kun sain selkääni lääkettä vaikkei se ole edes kipeä... Mutta näin se maailma menee.  On huojentunut olo, että tuli vihdoin mentyä tuonne, niin saadaan ainakin poissuljettua kaikki hurjat (toivon mukaan poissuljettua). Kulumien kanssa sitä täytyy sitten vaan elää.

Meidän on Asserissa varmaan se enterorokko, kun oli aivan "terve" siitä kuumeesta mutta nyt on jalkapohjissa ja kämmenissä nyppylöitä jotka tekee kipeetä kun kävelee (niillä jaloilla kai lähinnä). On siis vielä kotona, kun en yhtään tiedä onko tarttuvaakin sorttia.

Kissakin peläytti panttaamalla pissiään vuorokauden ja mä kuleksin nurkkia myöten ja oikein toivoin löytäväni jonkun lätäkön, mutta ei. Virtsakiviongelma iski heti mieleeni ja ilta oli kaikilla vähän vaisu. Mun piti sitten yölläkin käydä kurkkimassa sen hiekkalootaa ja meinasin tuulettaa ääneen kun näin siellä ruopsutetun keon. *huhhuijaa mihin on ihmisen elämä mennyt*

Niin ja yksi hevonen päkitti poikittain tallin oviaukossa eikä mennyt eteen eikä taakse. Mun täytyi taas kiivetä paalipinonyli toiselle puolelle ja kiskoa iiliskotti pihalle. Kuka on sanonut että on rentouttavaa kun ihmisellä on eläimiä.