Meillä on arkikaaosta, mitäpä muutakaan. Olen vakavasti harkinnut joogaamisen aloitusta, sen kun pitäis tuoda mielenrauhaa ja vahvuutta ja kaikkea muuta kotiäidille käyttökelpoista. Tarvis vaan olla oma kotiopettaja, kun ei näihin tunteihin mahdu äireen harrastukset laisin. Ainakaan aikatauluun sidotut...

Hiukan lähtee ääntä tästä äidistä aina tilanteiden puskiessa päälle. Miten ihmeessä sais semmoisen edes viiden sekunnin hengenvedon tehtyä ennen hyeenahuutoa?!

Ja kun en enää edes hermostu pienistä, enkä suuristakaan. Vaan mahdottomista, satakertaisista, kaaosvyöryistä. Kuten esmes eilenillalla : olimme "aikataulussa" (eli kouluasiat, -tavarat,-vaatteet löydössä, maitoa kaapissa aamua varten, hevoset-koirat-kissa-kanit ruokittu ja hoidettu, lapset syöneet terveellisesti ja tarpeeksi) ja lapsia ilahduttaakseni aloin paistamaan vielä lättyjä, isää ikävöiville riemastukseksi. Sitten kaikki menikin perskutarallaa-sinne-niin. Olin roiskaissut ensimmäisen satsin taikinaa pikkulättypannulle kun puhelin soi -> ojensin käteni -> kaadoin öljypullon pannulle ja hellalle ja lopulta keittiön lattiallekin -> savua, käryä, karjuntaa -> kissa liukasteli öljyssä ja lähti kohti olohuonetta rasvatassuilla ->minä rynnin hakemaan kissaa tassupesulle samalla kun pesin savuista pannua öljystä ja raaásta taikinasta, avasin ikkunoita, vastasin puhelimeen ja vaiensin palohälytintä ->  pienet lapset pällistelivät, ihmettelivät, juoksentelivat, yskivät ja kikattivat ja päästivät nuijapäät koiran vielä siihen sotaan mukaan, jolloin juoksin senkin perässä ja edellä - se kun jahtasi välillä sylissäni ollutta kissaakin hourupäissään.  Pikkasen ehkä kärysi muukin kuin rasva ja karjuin miesparalle (kun kerran oli siellä puhelimessa) että mitä se soittelee jos ei kele ole asiaakaan kele ja isoimmille likoille jotka katsoivat  TYYNEN RAUHALLISINA sohvalla salkkareita TEKMÄTTÄ YHTÄÄN MITÄÄN, vaikka siis elukoita pestiin, hälyttimet huusi ja puolenpirttiä oli sinisen savun peitossa.

Mahtaako semmosta joogaa ollakaan joka auttais tähän MUN elämääni *tulipahan vaan mieleeeni*...

Ihan hyvillä mielin kuitenkin lopulta saatiin räiskäleet mahoihimme ja silleen. Aamulla kaikki isoimmat lapset läksivät tarmokkaina koulutielle ja me laiskimukset jäätiin tietenkin kotia köllittelemään. Hiukan haisoo hiuksissa kärtsä, mutta sou vot, kukas mua täällä nyt ies haistelis, illalla sitten huuhtoutuu saunassa haisut mualimalle!

Lapset tuntuu taas terveiltä ja hyvä joulumieli velloo edelleen sitkeänä tässäkin tuvassa!