Grillikausi on sitten avattu. Hiukan mulla on hämärän peitossa ollaanko me paistettu jo (sinä vuodenaikana joka oli talven paikalla)  nuotiomakkaraa, mutta nyt on kuitenkin jo terassikin korkattu!  Mun pitänee hiukan selventää, että täällä maalla meillä Junttilassa jos ollaan terassilla, niin ollaan joko talon kylkeen pykätyllä lievekkeellä, johon huikuu raitis ilma -tai tässä tapauksessa tonne rantaryteikköön rakennetulla lautalla, joka on kuin suuri laituri, paitsi ettei ole vedessä kuin näin tulva-aikaan.  Eilen oli niin tyyni ilta, että kun muksut pompotteli ponilla taas riemu raikuen, niin me laitettiin tuli roihuamaan ja kaivettiin makkaravälineet esille. Naapurintyttö oli mukana menossa ja me naurettiin miehen kanssa kuinka tuo kuuluu meidän porukkaan jo ihan vakikalustona. Outoa, jos häntä ei jonain iltana meidän mailla näy, melkein tekis mieli soittaa perään ja kysyä mitä on tapahtunut!

Lasten kuskaamisetkin meni siinä huomaamatta, kuinka se onkin talviaikaan, pimeällä, ihan eri asia vääntää itseään autoon jatkuvasti, muka niin työlästä. Nyt kävi tytöt kuorossa ja Asseri jumpassa ja  missään ei tuntunut autoilu. Ainoa miinus eilisillassa oli Oliverin nukahtaminen joen liplatukseen siinä puoli kaheksan maissa ja heräsi sitten pirteänä peipposena puol yheksältä valvomaan! En muista mitä kello jo oli kun vasta kuukahti uusille unille ja olen hiukka näähkä nyt. *ei tahtia haittaa*

Nyt vielä kolmannelle aamukahvikupilliselle (anteeksi maha) ja sitten pihalle, ponin hakuun ja kuraleikkeihin.