On tää. Mies ei ole kuulemma ollut tyytyväinen elämään minun kanssani. Se on ollut tylsää velvollisuutta jo pitkään. Minä olen aina valittanut kaikesta. Hän tulee väsyneenä vaativasta työstä ja minä en ole tyytyväisenä kotona vastassa. Olen aina väsynyt (no ihanko totta?). Minä olen kuulemma muuttunut niin kärttyiseksi ja erilaiseksi , että siitä ihmisestä, jonka kanssa hän meni naimisiiin, ei ole mitään jäljellä. Jos minä vain muuttuisin, niin kaikkien elämä tulisi hyväksi.

Olen lähes sanaton.

Ja maanantaina alkaa uusi pesti töissä. Varsinaiseen päiväjärjestykseen se ei vaikuta, samanlailla olen kotona lasten kanssa. Nyt on vain tämä keskittyminen hieman hakusessa.

Ja kaiken sen minkä sanoi, hän sanoi maireasti hymyillen, kuin pikkulasta opettaen. Sanalle "koti" tuli aivan uusi merkitys, kuin yhtäkkiä. Koti on siellä missä on rakkaani, missä vaan siis. Nyt Oliveria halimaan, heräsi juuri päiväunilta, rakas hurmankiehkuraiseni.