Joku on käynyt sotkemassa tämän meidän huushollin sillä aikaa kun me oltiin syyntakeettomassa olotilassa. Se joku on heitellyt vaatteita läjiksi nurkkiin, asetellut juomamukeja pitkin hyllyjenpäällysiä ja kärrännyt lattiat täyteen hiekkaa ja soraa. Nyt se joku on sitten häippässyt ja mää tajusin justiinsa, että munhan ne täytyy siivota. Nostin siis ahterini kauniinvihreältä muovituolilta ja aloin heiluttamaan kuokkaa ja moppia.

Poikaset kipitteli pitkin pihaa keräilemässä kauniita kiviä ämpäreihinsä, Oliver nukkui vaunuissa. Pyykit liehutteli mukavasti tuulessa ja puut senkuin suhisteli lehtiään. Idyllistä? Meillä?! No jo oli aikakin...

Eilen tapahtui kummallinen käänne Oliverin suhteen ; ripuloi useasti vaippaansa ja oli haluton ja venko - kunnes yhtäkkiä iltapäivällä lakkasi olemasta sellainen. Halusi ruokaa ja sitä saikin, naureskeli ja suuntasi touhukkaan kulkunsa kohti leluvuoria. Me katseltiin suut auki sitä ja hyristiin tietysti tyytyväisinä! Asserikin näyttää jo ihan normaalilta, huomenna sitten toivon mukaan saadaan jotain selkoa siihen kuuloasiaankin, koitan sen nyt tässä aktiivisesti unohtaa (ja näin hyvin onnistun). *paiskaa high five jonkun suuremman voiman kanssa*

Esikon kanssa käytiin eilen rippileirin info-illassa ja juhlajännitys alkoi vallata plikan . Jännää että mun lapsuuskotonani ei korostettu ripillepääsyä oikeastaan mitenkään, mutta NYKYnuorelle se onkin iso juttu! Olen otettu tästä henkisyyspilkahduksesta.

Nyt sadas kuudeskymmenes pyykkisatsi ulos tuuleen ja sitten hetkeksi sohvalle. Päätä särkee. Joko stressipurkautuminen tai sitten tauti. Pitäkääs peukkuja ettei Oliver nyt herää ihan just tällä sekunnilla...