Viikonloppu oli oikein mukava. Mies ja neljä lapsista kävivät viettämässä aikaa Alastaron moottoriradalla molempina päivinä, minä haahuilin Oliverin kanssa kotikonnuilla - koluttiin mm kirppareita ja käyskenneltiin pihalla ihmetellen kaikkea mitä yksivuotiaan horisontista voi ihmetellä. Pitkään meni esimerkiksi pilviä seuratessa, kun ne tuli sieltä taivaalta pongattua. Mitä ovat nuo valkoiset hattaraiset tuolla sinisen keskellä? Sitä sitten katseltiin ja oltiin lutusia.

Lauantai-iltana grillattiin, kun oli niin hieno ilma, lapsetkin innostui vielä pyöräileen iltahämärissä ja olivat aika valmista sakkia nukkumaan sen jälkeen! Eipä tarvitse miettiä katsovatko lapset liikaa televisiota, kun ei katso ollenkaan. Itse vilkaisin hiukan teksti-tv:ltä uutisotsikoita ja se riitti mullekin. Sunnuntaina käytiin iltasaunassa ja valmistauduttiin alkavaan kouluviikkoon (ja työviikkoon). Sellaista tavallista ja normaalia elämää - vihdoinkin. Esikoinenkin kävi!! Kokkailtiin ja höpöteltiin kuulumisia, kaikki hyvin siis silläkin rintamalla. Tuntuu että kaikki alkavat sopeutua tähän uuteen tilanteeseen, koska kaikilla on oikeastaan kaikki hyvin! Mitäs sitä silloin rutkuttelemaan...

Oliverilla on sitten nuha. Eilen se alkoi juosta oikein kunnolla ja viime yö oli hieman vaativa. Hyvin nukkui, kun oli pystyasennossa - hankalaksi sen tekee, että oli silloin minun sylissä ja minä istuvassa asennossa. Mutta sain minäkin jotenkin nukuttua, ehkä se kaamein väsy iskee vasta myöhemmin kun nyt ei tunnu vielä kovin vetelältä. Mies lähti aikaiseen liikekannalle, joten minä herättelin koululaiset ja aamupalatin poppoon. Ihmeiden ihme, Ilari heräsi vasta kun muut olivat jo taksissa. Se poika ei ole kauhean usein nukkunut yli seitsemään, joten rasti seinään!

Nyt pitää mennä tekemään inventaario viikon tekemisistä, jotta kaikki sujuisi edes sinnepäin *heh*