Mää varmaan joskus taannoin jo mainitsinkin että olen kaikkien neuleidentekijöiden fani. Silmät killillään katselen ihania kuvia tekeleistä eri blogeista, livenä ihmisten tykönä ja kaupoissa tietenkin niitä lankoja!  Olen vaan niin taidoton, että en oikein ole osannut mitään aloittaa - kunnes eilen! Olin esikoisen kanssa kaupoilla ja nappasin kärryyni Novitan Palmaa vihreänä ja valkoisena ja päätin että näistä tulee jotain. Vauvalle. (neutraalit värit: suloihkupinkki ja lutumutuvaaleansininen saivat jäädä hyllyyn...) Aikani pohdittuani hoksasin että mähän kudon sellaisia lappuja -tilkkuja- ja yhdistän ne sitten lopuksi. Kyseinen lanka antaa anteeksi krympsyt ja karkuutetut silmukat ja on niin pehmeetä ,että hyvä jos saan pidettyä langat käyttökelpoisina käyttäjälle asti. Perhe meinaan roikkuu kokoajan kerissä kiinni ja nutuuttaa poskeaan niihin huokaillen ihastuksesta...

Olinkin oikein ahkera, kuntelin toisella korvalla American idolia ja kutoa kilkutin niitä lappusia jo vaikka kuinka ja monta. Sitten kun piti Varesta ruveta seuraamaan niin alkoi homma hiukan takuta - jos silmät on kiinni telkkarissa, niin kädet alkaa tekemään virheitä. En ole vielä siis mikään jokapaikankutoja, mutta alku se tämäkin!

Yö meni hyvin, vihdoinkin ja nyt olen täynnä suunnatonta energiaa. Pyykkejä on jo pesty, imuria on laulatettu ja mustikkapiirakka tuoksuu uunissa. Jes.

Näin muuten eilen naapurikaupungissa tuoreen kansanedustajan ,Arto Satosen, kovasti oli kiireisen oloinen ja syystäkin. Yli kuusituhatta niskaanhengittäjää odottavat tekoja ja toimintaa seuraavan neljän vuoden aikana. Hyvä tietysti silloin onkin pyöriä kotiseudullaan vielä vaalien jälkeisenäkin päivänä *virn*