Tänään muutetaan mummo. Kaverit naureskeli eilen, että mummokin joutuu muuttaan naapurista että riittää tilaa meidän perheenlisälle *heh*.

 Autokysymys (eli mihin mahdumme kaikki kun vauva on syntynyt) ei vaivaa minua, vaikkei mitään ole sen eteen tehtykään. Ennen raskautumista valvoin öitä kun mietin miten ihmeessä siitäkin taas selvitään (uudesta autosta, sen löytämisestä jne). Kovinpa murheet vaihtuu! Tai nyt ei ole murheita ollenkaan, siis mitään valvottavia (ainahan niitä jotain...) Mä olen ollut aina tosi huono lähteen ajamaan mihinkään itse, muutama vuosi sitten vasta ajelin yksikseni outoihin kaupunkeihin (raviradoille, jos tarkkoja ollaan) , mutta en minä vieläkään siitä nauti. Ajamisesta siis. Ja pelkoni autoasiassa liittyykin siihen ,että olen tottunut ajamaan tuolla omalla niin että miten ihmeessä sitten uskallan mitään jollain oudontuntuisella biilillä? Kun miehen nelivetokin tuntuu traktorilta omaan verrattuna ja ajan sillä vain kun todella tarvitsen _traktoria_, eli maasto on niin vaativaa :)

Ilari määkii ja raahaa pakkauslaatikkoa pitkin olohuonetta, määkinä siis on "mää-mää" ääntä, koko pikkusakki leikki eilen jotain lammasleikkiä ja jäi ääni päälle näköjään. Yö meni suht hyvin, ei taida poika olla enää kovin kuumakaan, mutta röhnänen, varsinaista nuhaa ei ole onneksi.

Mies toi eilen reissulta tuliaisiksi vaikka mitä ja poijjaat sai uuden traktorin. Tai siis Asseri sai, kun se on sellainen koriste - metallista tehty valtran pienoismalli. Niitä on kaikilla ennestäänkin, tytöilläkin, mutta Asserin traktori tais mäsähtää rikki Ilarin käsittelyssä tässä joku päivä. Nyt on siis uusi ja ai kun se onkin aarre! Ja Ilari leikkii sillä laatikolla missä traktori oli, joten win-win situation on käsillä!

Lapset kattoivat eilen olkkarin pöydälle hienot tamineet ja kaivoivat pakastimesta jäätelöä tarjolle, kun piti isin kotiintuloa juhlia! Meillä tää on tälläistä, vaikka mies reissaa useammin kuin usein :)  Varmaan ihan jo kotiintulonkin takia *heeh* Ilarikin muuten jo kuunteli puhelimessa tarkkaavaisena kun isi reissusta soitti. Edelliskerralla nuoli vaan puhelinta ja heitti sen lattialle...

Puhelimesta tulikin mieleeni, kun Ilari soitti taas eilen yhdelle raviohjastajalle... On tehnyt niin ennenkin, saa siis mun kännykästä näppäinlukon pois päältä ja valkkaa valikosta kaikki hevosmiehet. Kengittäjä ja pari ohjastajaa on käyty nyt läpi. Pelkäsin jo että kohta on jossain hevoslehdessä ilmoitus, että sinä tunnettu henkilö joka ahdistelet meitä ravi-ihmisiä... Mutta eilinen soitto poiki ohjastajan soiton takaisin (ei ollut onneksi ehtinyt vastaamaan pojan huohotussoittoon) ja kun siinä selitin kuopuksen teknisistä taidoista, niin tämähän nauroi makeasti pojan nokkeluudelle ja kyseli muutenkin kuulumisia, onhan hän siis meidän hevosia ohjastellut, kun starttikunnossa olivat. Ja voittanutkin monta kertaa niillä, että ei mikään huono valinta ollutkaan. Sanoin poistavani numeronsa sieltä ja tämä esteli että älähän nyt... no naamioin sen, jos poika ei vaikka löytäisi sitä eri kirjaimen kohdalta :) *ja tämän logiikka oli?*

Yöllä on ripsinyt jotain räntämoskaa (sohloa, sanoo Julia 7v, ei siis sohjoa vaan sohloa :)) ja maa on valkeanaan. Ihme. Iso koira vouskuttaa koko ajan kun näkee muuttomiehet mummum pihassa. Kai se ajattelee että siellä jotkut hyypiöt tyhjentää mummon pirttiä eikä kukaan tee mitään!

Eilen Ansu (8v) kyseli miltä tuntuu olla aikuinen, hän kun tietää vasta lapsen elämän. Mietin oikein, että miltäs se tuntuu. Ihan hyvältä. Teki mieli sanoa että huolettomampaa se lapsen elämä on, mutta en ahlunnut aiheuttaa paineita isoksi kasvamisellekaan joten sovelsin jotain. Sitten mietittiin mitä Ilari puolentoistavuoden pienessä iässään mahtaakaan kaikista meistä ajatella :) Ilmeistä päätellen päivittelee aika usein menoa ja miettii onko hän löytölapsi...