Sattui tai tapahtui, niin perjantait on mulle periaatteessa aina hyviä päiviä. Nytkin tuntuu olevan kaikki mallillaan, vaikka poni onkin vielä tallissa kun en ole muistanut sitä hakea sieltä. Käytettiin poikien kanssa aamupäivä yleiseen järjestelyyn ynnä leikiskelyyn ja sitten alkoikin silmät lumpsua Ilarilla ja tuli vähän hoppu laittaa soppa tulelle. Hyvin jaksoi kuitenkin odottaa (kun sai kokata mukana, työpöydällä istuen...) ja syödäkin. Nyt on kaksi pienintä unten mailla ja Asseri saa kerrankin pelata pleikkaria ihan rauhassa ja ajan kanssa. Vaikka meillä tuo pelihökötys onkin, niin meillä aika vähän pelaillaan, olenkin auliisti ajellut aivot-turtuu-liiasta-peluusta- neuvojani asiasta ja mukavasti ovat asian ottaneet. Melskaavat yleensä kaikkea muuta yhdessä, joten pelit ovat melkein pölynpeitossa. Tavallisia lautapelejä pelataan ihan senkin vuoksi, että mä tykkään pelata niitä *ehhhe he* ." Muuttuva labyrintti" on mun ja Asserin ehdoton yhteislemppari.

Ilari nukkuu päikkäreitä muuten ekaa kertaa ilman vaippaa. Ostin molemmille kölleille kalsaripakkaukset tässä taannoin ja Ilari valikoi omastaan hartaasti mieleisensä (punaraidalliset!) ja paineli potan kautta peiton alle. Sillä lailla! Tällähän ei ole vielä mitään tekemistä sen asian kanssa, että koska mahtaa oppia ihan kokonaan kuivaksi (tai mieluumminkin kakattomaksi *jah*), mutta edistystä tämäkin. Heppu kun on tähän asti kiivaasti puolustanut vaipan paikkaa elämässään, niin että naapureissa asti on asia tullut selväksi.

Mä en ole sitten saanut niitä muovailuvahakuvia vieläkään koneelle koska mun johtoni on sosialisoitu vissiin parempaan käyttöön. Mä en ymmärrä enkä jaksa enkä käsitä miksi ihmeessä noiden tarvitsee aina se kamerajohto viedä. Veisivät välillävaihteen vuoksi jonkun muun, vaikka virtajohdon - niitä on kolme. Mua katsotaan jo hivenen pitkään siellä elektro-tilpehööri-kaupassa kun aina haen sieltä samanlaisen johdon *no kyllä määkin katsoisin*.

Eilen tehtiin taas kevään aikaansaamaa muutosta huushollissa ja laitoin yläkerran makkarin uuteen uskoon. Jyräsin hiukan huonekaluja paikasta toiseen ja laitoin ihan uudenväriset verhot ja kaikki petivaatteet, helmalakanasta lähtien. Kyllä nyt taas kelpaa ihmetellä unenpöpperössä, että missä mä oikein olen... *kyllä, tätä tapahtuu mulle tosi usein*. Nukuttiin sit ylhäällä koko kööri, mehän ollaan nukuttu välillä alakerran makkarissakin (me eli mies, minä ja Oliver) ja välillä siellä sekä täällä , ihan tautitilanteesta riippuen. Oliver hiukan vierasteli uuden näköistä huonetta, mutta ei nukkunut yhtään sen huonommin kuin muulloinkaan *ironista naurunkirskahtelua*.

Eilen olitiin poikien kanssa kirpparillakin pitkästä aikaa ja tein kassillisen löytöjä : kaikkea tarpeellista pikkupojille, pilkkahintaan. Ilarikin kulki pitkään uusi kevätlaakki päässä vielä sisälläkin, kun se oli niin hieno hänenkin mielestään. Iltapäivällä haettiin lasten kaveri meille ja sateesta ja mudasta huolimatta porukka "ponitti" pihalla sydämensä kyllyydestä. Ratsastelivat ja hoitelivat. Heksan myyjäkin soitteli ja ksyeli kuulumisia, kertoi että sinne jäänyt toinen poni oli möksöttänyt oikein kunnolla kun kaveri oli lähtenyt, oikein ponimaisesti oli jumitellut sekä tarhassa että ratsastettaessa *virn* Heksahan ei edes ehtinyt regoimaan mitenkään tähän ponikaverin puutteeseen, kun se sai sata muuta kaveria tilalle...

Oijoi, nyt alkaa silmää luppaseen mullakin... taidan vääntäytyä kahvinkeittoon ja sitten laitan parit leipomukset alulle, illalla tulee vieraita.