Ulkona on sysipimeää ja vettä loikaa. Tuohon huminaan on jo ihan tottunut (peltikatto plätisee niin kivasti pisaroiden alla). Eilenillalla olin kyllä tyytyväinen kun sain mennä sulaa kiemurtelevaa metsätietä ratsastustallille edes takaisin. On tullut tahkottua sitäkin tietä semmosissa keleissä että tarvittin hieman isompia vehkeitä auttamaan eteenpäin kun kerran päästi vauhdin tippumaan... eli jotain hyvääkin tässä lämpötilassa.

Mies on vissiin kipeä vuorostaan, kuumeisen oloinen mutta töihin tietysti väänsi itsensä. Mä en enää tiedä mikä mun oloistani kuuluu mihinkin vaivaan, kun välillä viluttaa niin ettei saunanlauteillakaan lämpiä ja välillä taas kuljen sortseissa ja hikoilen. Välillä väsyttää enemmän ja välillä vaan normaalin paljon. Pikku päivähorrokset olen ottanut sohvalla ja se on tehnyt hyvää: nuokun toinen silmä kiinni kurkku korhadellen vartin verran ja sitten taas pinkaisen vauhtiin. Tai sitten laahustan liikkeelle. Edellyttäen tietenkin että Ilari nukkuu silloin. Ei täällä muuten voisi silmänpuolikastakaan sulkea kun poika olisi jo pöydällä / palmun latvassa / koiran niskassa / ihan missä vaan kielletyssä.

Tänään pitäisi mennä ostamaan leipomistarvikkeita, kun lupasin pirpanoille launtaiksi leipomispäivän. Korvapuusteja ja pipareita kuulemma haluavat tehdä. Sopiihan se! *namsk*

Koiralla yhäkin antipatiat kumiankkaa kohtaan, mutta pientä lähentymistä ilmassa. Ei hauku enää ihan koko ajan sitä kaaduksiin.