Pilvistä, pisaroi ja puhurikin puhaltelee.

Katselin äsken tiesmonennenko uusinnan Sydämen asialla -sarjasta ja tuossa jaksossa Kate Rowan kuoli. Itkin kuin niagara tässä, katselin niin viattomina ja ihanina nukkuvia pikkuisiani ja aattelin kuinka kauhea maailma onkaan. Ihmisille tapahtuu kamalia asioita toisten toimesta, sairauksien kautta ja ties miten. Miten ihmeessä sitä voi suojella pieniään kaikelta! Silittelin vauvelin poskea niin ,että meinasi jo poika herätä siihen lutuutukseen. Asseri mönki olohuoneessa kyhäilemässään majassa ja oli iloinen ja huoleton poikaviikari. Rakastan lapsiani niin paljon, kaikkia näitä ihmisiä jotka täällä kanssani elävät.

Taidan mennä hakemaan kahvikupin ja konttaan pojan perässä majaan sisälle. Jos veis carneval-keksejä mennessään tuliaisina niin pääsis varmaan varmimmin kylään...

Tässä kuva hieman lämpimämmältä syyspäivältä, pojat leipätauolla leikkien lomassa...