Eilen oli aika elämäntapaintiaanipäivä. Ensinnäkin otin pakastimesta sellaisen nöttösen, etten oikein edes tiennyt mitä se oli ja aloin paistaa pannulla pikkuhiljaa. Tuli oikein makoisia, jotain kalapihvintapaisia (kalapuikkoja! huusi Asseri, mutta olivat litteitä kuin kampelat). Kyseessä oli siis joskus ostettu joku paketti joka oli hajonnut ja siitä oli sisältö siirretty (kaikki tämä miehen toimesta , tietenkin) pakastuspurkkiin. Mielenkiintoista näin jälkikäteen miettiä että mitä tää esittää ja miten se valmistetaan ja kuinka nopeaan.

Toiseksi, tämän maistuvan aterioinnin jälkeen kun lähdin viemään Ansua viulutunnille... aurinko paistoi kuumasti autoon (tuuli ei sinne tuntunut) ja Ilari koisasi oikein raskaasti hengittäen istuimessaan... muahan alkoi ihan mielettömästi nukuttaan. Hetken nuokuin ja mietin mitä tehdä ja minne mennä (muut lapset olivat esikon kanssa kotona ja mulla olis tilaisuus olla reissunpäällä koko se aika) - ja kuukahdin kyljelleni siihen auton etupenkkiriville (kolmenistuttava etupenkistö). Olikin oikein makoisat torkut, n puolentunnin päästä aloin virota taas elävien kirjoihin ja kun siitä könysin ylös sai auton vieressä seissyt rullaluistelijanuorukainen slaagin! Oli raukkaparka luullut varmaan autoa tyhjäksi ja tullut hetkeksi (auton)varjoon seisoskelemaan ja mun peikkotukkani noustessa sieltä uumenista oli kauhunhetket käsillä *hehhhehh*  No, pystyssä näytti lähtevän sivakoimaan tiehensä, miksikä hampuusiksi lie mua luullutkaan...

Kotiinpäin tullessa nähtiin Ansun kanssa paloautoja kauheella kiireellä töihinsä menossa ja mietittiin missä palaa. Selvitys tuli tänä aamuna: puolituttujen hevostalli palanut maan tasalle, HUI! Onneksi oli hevoset olleet ulkona ja pelastuneet!

Lapset leikkivät iltaan asti ulkona, sanoin että tulee loppuviikosta talvi, jotta nyt kannattaisi leikkiä kesäleikkejä vielä kun voi. Naapurintyttö oli vahvuudessa mukana ja kivaa tuntui olevan, kuten aina. mää niin ihailen kun leikkivät oikein _kunnon_ leikkejä, eikä vaan bratzwinxhydro-systeemeitä. Siellä mentiin pukkitappelua lankun päällä, vakoiltiin haravoivaa minua ja Ilaria, tehtiin hiekkakakkuja ja oltiin kuurupiilosilla. Välillä koko karavaani kohelsi peltotietä polkupyörillä niin että pöly vaan nousi ja taas asetuttiin jonnekin puskaan tutkimaan "jotain". Viime kesänähän löysivät kuulemma fossiilin...

Asseri meni isänsä kanssa tallille ja suostutteli tämän senjälkeen suorittamaan illan kohokohdan, eli menemään "kiville" vielä ennen sisälle tuloa. "Kivet" ovat rannasta esiin tulleet murikat, joille ei ole mitään asiaa ilman aikuisen läsnäoloa. Siksipä se on niin suosittua kun sinne harvoin pääsee! Olivat käyneet ihmettelemässä jokea ja laskuveden takia esiin tulleita mutamöykkyjä pohjasta. Telkkäpariskunta oli uiskennellut lähistöllä tulematta kuitenkaan heille tehtyyn pönttöön: edelliskesänä siellä pesittiin, viime kesänä ei. Saa nähdä mihin nyt menevät bunkkaamaan. Räksät ovat Viu-koiran riemuksi saapuneet ja koiraparka juoksee kielipitkällä haukkumassa korkealla puiden latvoissa säksättäväiä räksiä. Mies sanoi että jo on ihme jos ei koira laihdu tolla liikunnalla ja mä aattelin että ei vielä ainakaan siltä näytä - kunnes hurtta käväisi joessa ja tuli langanlaihana takaisin maalle. Sillä vaan on siis rodulleen epätyypillisesti niin tuhti karva tossa selkäkylkimyksessä.

Nukkumaan mennessä Asseri mutisi että mahtoiko nähdä joessa hain, mä epäilin ettei kai sentäs, "noo, ehkä se oli sitten ryhävalas" poika tuumaili. Meidän lasten mielikuvituksella eläimistön suhteen ei ole rajaa, Ansuhan pyysi synttärilahjaksi hanhea (minkäköhän noista rantautuneista hannuista hän haluaisi?).

Aurinko paistaa, ulkona tuoksui ihan maa: multainen, kostea maa. Keväinen maa. Ja kuullosti kans! Lintujen sirkuttelu oli korvia huumaava. Yöllä oli näköjään satanut, kun nurmikolla ja kuusenoksilla kimmelsi pisarat auringossa, kuin lasihelmet.Mää vedin keuhkot täyteen elinvoimaa, kun heiluttelin koululaisille.

Pojat leikkitouhuissa: