Tuota laulua lauloi ja esitti Ilari eilen kerhon pikkujoulussa. Oli aivan ihana! Siellä oli myös nukketeatteri Mukamas joulunäytelmän kera, - ja tietysti puuroa ja soppaa. Oltiin koko poppoo, paitsi mies joka esitti pantomiimin "mitä mun korvani kuulevatkaan... kyyllä,kyllä.... kuulen ihan selvästi kakkakikkaroiden kutsun...." eli lähti siis tallihommiin ja me muut juhlimaan *virn*. Julia sai puurostaan mantelin (ja muutama muukin sai) ja sen saajan pitikin mennä halaamaan joulumuoria!! Joulumuori oli kyllä niin ihana, että halaili vähän kaikkia siinä samalla. Tultiin nukkumaanmenoaikaan vasta kotio sieltä ja sehän passasi, koska iltaouurotkin oli syöty valmiiksi. Mies oli siivonnut köökkiäkin sillä aikaa ja mä asianmukaisesti kiittelin, tietty.

Eilisen postauksen kommentteihin jo kerroinkin terveiset Porista, siellä oli kivaa ja aivan stressitöntä, taidetaan mennä toistekin! Mä ole tajunnutkaan kuinka helposti tuosta pääsee suoraan keskelle kauppakeskuksia, yhden kerran täytyy kääntyä koko matkan aikana :) Olenhan mä tosiaan raviradalle ajanut sen sata kertaa, mutta en kaupoille...

Mulla vähän tökähtelee, kun en ole juonut vielä kahvia. Tuolla porisee pannu, kai mä menen sieltä kupin hakemaan. Iloisia uutisia muuten eiliseltä, meidän äiti käveli itse postilaatikolleen ja takaisin!!