No en kai, vaikka mieli tekisikin. Nukuin taas niin huonosti, tai siis valvoin hyvästi, miten sen nyt sanoisi. Raivostuttavan kamala olo nyt. Mieskin oli ärripurri aamulla ja otti sekin kupoliin. Ilman silmälaseja yritti mokoma lukea jotain ja raivosi muille kun ei nähnyt mitään. Joka lapussa oli jotakin kummallista ja se oli meidän muiden syy. *kraah*

Takan pelti on kiinni mutta tuuli viuhuu silti siellä kuin jossain elokuvassa. Vinkuu ja ulisee ja on aika aavemaista, kun pojatkin vielä nukkuu ja muu väki on tiessään.Koirakin kuuntelee korvat kallellaan ääniä. Rauhoittavaa...

Lauantaina tuli suoritettua suurin osa jouluostoksista ja samalla hyvästelin euroni ja tervehdin paljaana paistavaa kukkaronpohjaa. Mies oli flunssainen ja hoivailin sitä illalla teellä ja herkkuleivillä. Miehet on joskus niin pieniä lapsia...

Sunnuntaina oli ruokavieraina Julian kummit lapsineen ja siinä hurahti mukavasti päivä pitkälle. Lasagne on näitä näin-valmistaudumme-jouluun- joulunodotusruokia, jaksaa sitten mättää kinkkua ja looria päivätolkulla kun syö alle jotain ihan muuta. Torttukahvit ja glögitkin vielä mahtuivat mahoihin. Olipahan mukavaa!

Illalla käytiin saunassa ja muistin avsta sitten ettäolis kauneimmat joululaulut kirkossa. Innokkaita löytyi, joten suuntasimme hiustenkuivauksen kautta sinne! Ansu ja Asseri olivat mukanani ja kyllä se joulun rauha sieltä tuli ja muutenkin kiva fiilis. Tämä meidän kylän kirkko on niin kaunis, että sitä katselis ihan mielikseen muutenkin. Hiukan oli traagiset tunnelmat poislähtiessä, kun Ansu innostui haudoista joilla kynttilät paloivat kauniisti. Kyseli ja mietiskeli miten kukain oli mahtanut kuolla ja 4-vuotias pikkuveli oli jo ihan hepulissa niistä jutuista, kunnes minä karjuin äidillisesti että nyt ei puhuta kuolemisistä mitään, miettikääs vaikka joulupukkia!

Jaahah, taitaa nuorin heräillä, haenpa syliteltäväksi...