Eilenkin jotain kirjoitin mutta se on kadonnut *nyyh* Mitälie nappia olen klikannut, hurja vauhti kokoajan päällä että hyvä jos puoletkaan tulee kunnolla tehtyä!

Tänään oli Oliverin ja Ilarin neuvolat, kumpikin meni hyvin. Oliver sai piikin ja Ilaria testailtiin niinkuin kolmevuotiaita testaillaan. Ihme ja kumma mutta poika oli ihmisiksi siellä... Pari tuntia meni silti aikaa ja kun aamuvarhain lähdettiin niin olikin aika hiuko kun kotia tultiin. Kokkailin meille sapuskaa ja Ilari pissasi sillä aikaa saappaansa täyteen! Voe röhönä! Nyt on pestyt kumpparit kuivumassa, toivotaan ettei ole kovin märkiä kelejä tänään että voipi poika olla ulkona tossuilla. Muut kumpparit on joko superisoja tai minipieniä, joten ne ainokaiset täytyy olla jos jotkut.

Meillä ollaan nyt täysin tutittomiakin sitten, Ilarihan piti nukahtamistuttia tähän asti, mä kyllä sen sain päikkäreille ilmankin, mutta mies ei *jostain syystä*. Eilen sitten olin hirviöäiti. Käytiin kaupungissa, mies läks köröttään esikolle ostetulla skootterilla kotiapäin ja mä poikkesin poikien kanssa kirpparilla. Sieltä tullessa Ilari sai jonkun slaagin ja alkoi karjumaan ja venkuroimaan , heittäytyi puoliksi auton takaosaan maaten ja potki ja veuhtoi (ja jostain syystä koplasi tuttiaan, en tajua miten se oli siellä mukana). Mää näin sillähetkellä punaista ja otin ja viskasin sen tutin niin pitkälle kun ison muijan voimillani pystyin. Johan loppui huuto pojaltakin kun katsoi äitiä ihmeissään. Mää en jäänyt katsomaan kuinka moni ihminen siellä parkkipaikalla katsoi myös, enkä kyllä edes sitä minne se tutti mahtoi lentää (toivottavasti ei kenenkään päähän esimerkiksi).Ajettiin hiljaisuuden vallitessa kotio ja siellä ilmoitin miehelle että meillä ei sitten enää käytetä tuttia. Ukko yritti jotain mutista että mitähän me sitten oikein tehdään , mutta mä en ollut kuulevinanikaan... Yö meni muuten hienosti, ei poika edes etsinyt tuttiaan kun ilmoitin hälle ettei sitä ole.

Laitettiin illalla porttikaidekin kuntoon olkkarin ja muun huushollin välille, meillä on siinä yksi askelma ja siinä on sitten Oliver alkanut taiteileen. Ilarin (ja koiranpennun) jäljiltä meillä oli siinä puukaide mutta sen mää heitin huut helkkariin joskus jo, se oli niin kamala koiranpureskelema. Nyt on metallikaide, vähän jouduttiin hassusti se laittaan askelmalle että olisi tukeva, mutta äkkiä tää aika taas kuluu ja sen saa poistaa. Eilen oli ystäväperhekin kylässä pitkästä aikaa ja pystiffi-koiran kasvattajakin poikkesi.

Nyt pitää lähteä hakemaan kaksi tyttöä leiriltä ja sitten mennään jätskille koko porukka, ilmoja uhmaten.