Edes hermioottinen flunssa ei pystynyt hillitsemään riemuani viikonlopusta. Lauantaiaamu alkoi ankeasti jo aamuyöstä, kun Asseri totesi että korvat on kipeet. Voi parkapoikaa... annoin kipulääkettä joka ei paljoa autellut ,mutta aamuun asti kesti kuitenkin jotenkuten. Mentiin lääkäriin ja saatiin lääkettä ja päivä alkoi taas paistaa. Tytöt lähti sellaista kerhotoimintapäivää viettämään ja me podettiin poikien ja hesburgerin aterioiden parissa. Mies ihanuus antoi mulle haaveilemani yleiskoneen synttärilahjaksi (mulla ei siis ole koskaan ollut sellaista taikinanvääntäjää, mutta nyt on!) ja illankorvalla mut yllätettiin täysin tyttöjen itseleipomalla kakulla! Taitavia lapsia! Oli sitten ihanaa kakkua, mandariinia ja vadelmia koristeena, oikein raikasta ja ihanaa! Unohdin muuten sanoa että mulle laulettiinkin jo lauantaina ja sain kortteja ja muita ihanuusaarteita jo silloin!

Sunnuntaiaamuna raikasi uusi laulu ja lapsijoukko tuli halimaan sängyn täydeltä mua taasen: on kyllä ehdottomasti se ihanin hetki! Sain taas aivan valtavan ihastuttavia kortteja ja lahjoja (itsekasvatetun kukkasen, itsetehdyn helmikaulakorun, uuden puhelimen...). Asseri oli isänsä kanssa hakenut valkovuokkoja pihalta, onkin odottanut vuoden sitä toimenpidettä, ollaan nääs sanottu ettei niitä muuten poimita! Maukkaat voileivät oli tehty kahvin seuraksi ja suklaatia oli kyytipojaksi *namsi*

Äitienpäivärituaaleihin kuuluu meillä Kokemäen äitienpäiväravit ja siellä nautittu grillattu herkkubroileri. Ilma oli ihana - ei tuullut edes paljoa kuten yleensä - ja tunnelma kiva. Seurattiin tuttujen hevosia, jutusteltiin kuulumisia vastaantulijoitten kanssa (joista joka toinen aloitti : "koskas teillä varsotaan?" eikä totisesti tarkoitettu nyt sitä kantavaa tammaa...) ja syötiin herkkuja. Lapset touhusivat tottuneesti sitä sun tätä ja veikkailivat voittajia sellaisin perustein kuten "kellä on hienoimmanväriset kärryt" tai "tolla oli korvat hassusti" :)  Pojat tietenkin seurasivat traktoreita radalla ja etenkin sitä kasteluautoa! Ilari ihhahhatti joka kerta kun hevonen meni ohi eli aika usein... Äideille jaettiin siellä ruusuja ja mää meinasin saada kaksin kappalein kun joku mies juoksi lähtiessämme vielä perään ja huusi että älä äiti karkaa :) Mun ruusuni onkin oikein komea oranssinkeltainen - mun lempiväriäni! Kotiuduttua mentiin lahjomaan mummuja - mä pitäydyin nuhisten kanssa kauempana anoppilasta ettei appi vaan saa tartuntaa, sillä kun ottaa pumpun päälle vähän liikaa ne niin vältetään tartuntoja senkun pystytään. Katseltiin, että meidän pihakoivuihinkin on tullut jotain lehdentynkäyritelmää - en tiedä mitä ihmeen myöhäislaatua nää sata koivua täs on, kun tänne tulee aina plajon myöhemmin lehdet kuin tohon peltotien varteen esim tai naapuritontille, jotka on siis lähimmät n metrin päässä meidän lähimmistä koivuista.

Koiruudella näyttää olevan juoksut, on silloin aina aika hassu - nolo ja hellyydenkipeä, kiipeää väkisin syliin joka välissä ja katselee apua anovasti silmiin "mulla on outo olo, auta!". Muuten ryömii pitkin seinänvieriä noloillen, vaikkei edes tiputtele mitään kun osaa huolehtia itse hygieniansa.

Mitähän tää viikko tuo tullessaan? Toivottavasti taudit loppuis nyt ainakin ja satelis vähän, edes yöllä, katselin että heinäpelto kaipais jo märkyyttä kiitos...