Taivas on kirkas ja korkea, kun astuu varjosta valoon, niin lämpö tuntuu heti. Muutama lokki kirkuu joen yllä, puut sipisyttelevät lehtiään pikkuisessa tuulenvireessä. Sainhan sen kokea, kesäaamun ihanuuden. Kun ei tarvitse miettiä, minkälainen päivä on tulossa, vaan nauttia siitä ihanasta hetkestä. Muistan tuollaiset hetket lapsuudestanikin. Äiti vielä nukkui iltavuoron jäljiltä ja minä yksinäni kulkemassa pihalla tuntikausia ; heinäsirkkojen siritys seuranani kuljin kellastunutta pellonlaitaa, katselin tiilitehtaan suurena kohoavaa rakennusta hieman kauempana. Toisessa suunnassa oli erään naapurin lehmiä, jotka olivat yhtä aamuvarhaisia kuin minäkin ja yhtä uteliaita. Töllistelivät minua ja minä niitä. Muistan senkin kun sieltä karkasi lehmä kaurapeltoon ja kerran navetasta sonni syömään kaverini pihasta omenapuuta. Muistan myös kuinka tein voikukanvarsista suikaleita ja laitoin vesiämpäriin kihartumaan. Pesin nukenvaatteita ja en yltänytkään niitä ripustamaan pyykkinarulle, piti heilutella tuulessa ne kuivaksi ihan omin käsin.

Tämän nuorimman "kesälapseni" kanssa meillä oli eilen ihana päivä. Syötiin eväitä rannassa, käytiin kaupungissa kiertelemässä alennusmyynneissä ja kahvilassa mansikkaleivoksilla, hoideltiin farmin eläinten kaikki mahdolliset siivoukset, ruokkimiset ja veden laitot ja ilta päättyi pihakeinussa kiikutteluun kesäisen taivaan alla. Jossain välissä tehtiin ruokaakin, pestiin pari koneellista pyykkiä ja Oliver nukkui komeat päiväunetkin. Aika kului nopsaan, vaikka ei ollutkaan mitään kiirettä.

Reissulaiset ovat ilmoitelleet tapahtumista tasaiseen tahtiin, olivat nähneet muunmuassa villisikoja ja suloisia sudenpentuja - ja isommat sudet olivat tehneet poikiin vaikutuksen ulvomalla kuten elokuvissa! Olivat myös käyneet uimassa ja laskeneet vesiliukumäestä, joka on ilmeisesti aika hurja koska esikkokin oli mennyt siinä Asseria avustamaan.

Rakastan elämää!

Kuvia eiliseltä: