Meille rantautui keppihevosmania tyttösille, varma tieto kertoi että niitä oli jollain kaverin kaverilla ja sitten kun tietty kaverikin oli niitä saanut, niin niistä puhuttiin koko ajan. Näppärät tytöt tietysti halusivat itse tehdä kepparit itselleen ja kun mä ensin ihmettelin miten se siis käytännössä onnistuisi (en todellakaan ole mikään käsistäni kätevä) niin sain valmiin selostuksen asiain kulusta. Isompi keppi, pienempi keppi, nauloja, vasara, sukka (pääksi), heinää (täytteeksi), lankaa(harjaksi). Minulle jäi siis sukkien etsiminen (siis parittomia sukkia, ei ollut vaikea löytää...) ja mies hoiti lasten kanssa loput. Tuli todella hienot!! Pitää joskus ottaa kunnon kuvat tännekin. Tuolla autotallin katoksessa ne nyt könöttävät, siellä on seinässä ruokintaohjeita ynnä muuta. Tyttöjen kaverikin tuli muutaman kepparin kanssa meille vielä yökylään ja ovat ihan hirnahtaneita. Heikki (oikea poni) saa välillä monta ahkeraa kättä ympärilleen harjaamaan ja puunaamaan ja sitten lapset kirmaavat taas keppareidensa pariin.

Täällä alkavat koulut siis huomenna tiistaina, joten viimeistä lomapäivää tässä aloittelevat. Sade ropisee ja mulla on toinen korva lukossa (flunssa tulossa?), mutta sämpylätilaus leijui ilmassa lasten pyörähdellessä keittiössä - joten taikinan tekoon tässä olen menossa, saavat lapset sitten tulla auttamaan jos haluavat itse leipomisessa.

Mies meni töihin, minä yritän puuhastella ja touhuta, koska romahdukselle ei ole varaa. Onneksi telkkari syytää aivoja turruttavaa ohjelmaa, kuten judoa ja muuta mielekästä. No, saipas Suomi ensimmäisen mitalinsa, hienoa Häkkinen(kö se nimi oli)!

P.S. Tuleva eskari on opetellut ärrää. Yhtäkkiä tuli eilen autoreissulta isänsä kanssa intoa puhkuen, että todistetusti kerran oli kuulunut ärrä ihan oikein. Siit se lähtee. Toki puheessa on korjaamisen, sen korjaamisen huomaamisen, varaa, mutta edistysaskel se on tämäkin! Meidän hymypoika!