Huomasin eilen sohvatarjouksen paikallisaviisissa ja sinnepä kiidettiin miehen töistä tullessa katsastamaan tarjonta. Meidän vanhat sohvat ei ole edes kovin vanhat ja ovat vielä mahtavan mukavatkin, mutta kun kissaherra nuornamiehenä repi takaseinät ihan riekalekuntoon ja se on karseeta katseltavaa. Ilari vielä tehostaa vaikutusta repimällä niitä riekaleita irtipoikki. Koska verhoilu olisi kalliimpin operaatio kuin uudet sohvat, niin siirtänemme nämä sohvat yläkertaan missä ne saadaan seinääpäin (takaosat siis, toim huom) ja uudet asetellaan vaaroille alttiiksi tänne olohuoneeseen. Tarjoussohvat nyt olivat pettymys, liian pienet ja heppoiset, ei meidän vauhtisakille sopivat. Mutta löytyi sieltä meidänkinlaiset: valmiiksi sinapin- ja ketsupinkirjavat ja tukevasti jaloillaan seisovat vanhanaikaisenoloiset "tantat" oikein. Ja kas, luksuksena verhoilukin tulisi onnistumaan jos siihen tarvitsisi mennä tulevaisuuden elämässä. Otimme ne, emme siis ostaneet, koska niitä oli jossain varastossa epämääräisen vähän (mallisto poistuu) netin mukaan ja eivät uskaltaneet ottaa rahaa ennenkuin tänään varmistuvat saatavuudesta.

Tämän päälle menimme - siis miehen kanssa kahden - reteesti syödä mussuttamaan hesburgerille. Kamala mitkä vanhemmat...lapsiparat sai puuroa kotona ja meillä majoneesit roikkuivat suupielistä. Mutta olipahan hyvää!

Yö olikin rangaistuksista sopivin: Ilari vinkui nuhaansa koko yön ja aamulla kun miehen kello soitti, kehotin pienellä äänellä viemään pojan alas ja pikaiseen. Puolentuntia nuokuin ja laahustin myös alas toivottelemaan hyvät koulupäivät. Huh, että ramasee. Ja Ilari se jatkaa vinkumistaan...