Ei Julia sitten tullutkaan kipeäksi, oli aamulla täydessä tämmissä menossa kouluun, kun könysin asiaa ihmettelemään (mies oli herättänyt tyttäret). Hyvähyvä.

Pikaisesti täytyy kertoa mikä minuun nyt on iskenyt (vasta ajatuksen tasolla tosin): kutomiskuume. Teillä kaikilla on ihanista kudelmista kuvia blogeissanne, jotenkin eksyn aina johonkin lankasivuillekin ja jopa unessa pyöri oranssit lankakerät. Pahanlaatuinen tartunta siis. Yksi ongelma tosin on: en osaa kutoa. Siis kunnolla. Koulussa hauskuutin opettajaa kutomalla kaksi sukkaa tasan samalla silmukkamäärällä ja silti toinen oli puolta pienempi kuin toinen... (mitäs sanoi että älä tee niin kireetä!!) Ennen kouluikää opin jo virkkaamaan, mutta senkin väärinpäin. Katselin aina, kun äitini virkkasi ja tein saman perässä - tosin siis väärältä puolelta katseltuna. Arvatkaa vaan oliko opella aikanaan tekemistä mun kanssani, että selvitti mulle kaikki uudetkin silmukat nurinperin *koska muutenhan koko homma olisi pissinyt pohkeille*.

Nyt tuo esikoinen kutoo - koulussa ja kotona - ja hakee apua aina mummulta :) Pitää varmaan mennä perässä. Nyt kuitenkin painun paistamaan mustikkapiirakkaa, aamukahvivieraita tulossa *tuulettaa*