Yäh, tulipa taas nukuttua heikonlaisesti. Kiepuin puolenyötä ja aamulla kyllä olis taas nukuttanut niin vietävästi... Tarvii varmaan etsiä sellainen aikavyöhyke joka kulkee mun ruumiin kans samaa aikaa ja muuttaa sinne.

Eilen juteltiin miehen kans tästä mun vesi-on-verta-sakeampaa - kropastani ja mies otti leijona-asenteen heti *grauh*. Hyvä kun ei lähtenyt raahaamaan mua heti jonnekin sairaalaan monitoreihin koko raskausajaksi tarkkailuun! Lopulta jumittui mumisemaan että hän kyllä tarkkailee mua, HÄN kyllä tarkkailee mua... *oliko se lupaus vai uhkaus, heeh* Ja sanoi että eikö nyt sellaista rautaa ole keksitty joka muhunkin tehois, jos kerran avaruudessa lennellään ja lampaitakin kloonataan *mielenkiintoinen yhdistelmä...ajatuksia*. Kai tämä tästä. Eipä tässä muutakaan voi kuin olla ja antaa ajan kulua.

Meidän pikku(nooh)koira törmäsi eilen Asserin otsaan niin että siihen tuli mustelma. Poika huusi että koira puri häntä, mutta isonsiskonsa mukaan kyseessä oli päinjuoksu. Inhottavaa joka tapauksessa, koska poika hetken tuntui pelkäävän jopa koiraa ja mun täytyi olla valtakunnansovittelijana siinä näyttämässä että ei se mitään tee. Ja mitä enemmän (koiraa) pyysin olemaan rauhallinen, sitä innokkaammin se yritti hypähdellä nuolemaan poikaa, joka taas kiljui ja villitsi näin koiraa entisestään. Julmuriminä komensi koiran syyttömänä sivummalle ja antoi pojan kuljeskella siitä ohi monta kertaa ilman että koira tuli lähellekään. Loppu hyvin kaikki hyvin, paisti koira nyt ei tiennyt miksi oli komennus päällä... Kaikenlisäksi mies oli vahingossa lukinnut sen eteiseen yöksi kun iltapimeessä oli sujauttanut vielä jonkun repun ovenraosta eteisen puolelle ja samalla oli koira luikahtanut sinne. Aamulla ihmeteltiin missä hurtta ja siellähän se oli entistä surkeempana, kun häntä NÄIN rangaistaan koko ajan... *kohta joku hakee meiltä elukat pois* Onneksi ei ollut järsinyt kenkiä!! Sitävartenhan meillä eteisenovi lukitaan yöksi, kun koiruus muutaman kerran avasi oven ja söi mun pertti palmrothini *krääk* Sen jälkeen ei olekaan tarjouspopoja kalliimpia hankittu taloon, mutta olis se silti kurjaa aamulla huomata olevansa kengätön... Onneksi lasten kengät ovat saaneet olla rauhassa, kun on erikoistunut nahkaan.*jotain hyvää, koska ei enää siihenkään*

Kamala pinkka joulukortteja odottaa postitusta, jotain 50-60 niitä siinä on ja osa viedään "käsin" tuohon naapureille ja muille joita muistetaan myös nyssyköin tahi pussukoin. Esikoinen ilmoitti että hänet täytyis toimittaa lahjaostoksille jossain vaiheessa viikonloppua ja mummu on pyydellyt sitä myös. Juujuu, toimitetaan, kun keretään... Esikon kans muuten jo sovittiin että joululomalla mennään joku päivä kahdestaan tampereelle alennusmyynteihin ja humputellaan koko päivä ilman kiirettä kotiin! Ilahtui tosi paljon ja jynssäsi keittiön kiiltäväksi pelkästä riemusta *se likka osaa ainakin huushollata kun joskus omilleen muuttaa*.

Ilari on kova poika popsimaan pipareita ja puuro(j)a. Eilen illalla söi neljänviljanpuuroa lautasellisen ja kun keitin lopuille kaurapuuroa, niin huusi kuin vietävä pipari kännyssä ja halusi myös huttua napaansa. Vuorotellen sitten otti piparista ja lusikasta ja oli tyytyväinen miäs. Mä kyllä ajattelin että sen pieni pallomaha repee yöllä, kun oli niin pinkeenä, mutta eipä tuo inahtanutkaan. Meillä on muutenkin tätä puurokieroutunutta porukka täällä, Ansuhan söi pienenä puuron VAIN jos se oli veteen tehty ja jääkylmä. Kuvitelkaa nyt, sellainen kylmä, harmaa, venyvä lima ja tyttö söi innolla! Esikoinenhan taas vieläkin pitää puuroa Herkkuruokana, pyysi pienempänäkin sitä jälkiruuaksi jonkun makaronilaatikon jälkeen "saisinko kaurapuuroa" ja syö sitä nyttenkin joka kouluaamu, vaikkei sitä saa kai kellekään kertoa, kun se on noloa *hyss*

Jaaha, joulu lähenee ja jännitys tiivistyy, tuleeko sitä lunta?! Vähän antoivat toivetta... mies kyllä sanoi että meillä on omakin lumikone kyllä, jos valkean maiseman haluaa. Edellisvuonna kun iso koira oli nuori (ei se ole koskaan ollut "pieni":)) ja sillä oli kopissa pehmusteita ettei raukkaparka palele (haah hah hah) ja se oli ne yhtenä aamuna levittänyt sentin palasiksi pilkottuna pitkin pihaa. Oli hienoa, naapuritkin katselivat että mitä teiän pihassa on ,LUNTA VAI? :)