Ajoin autolla kaupalta kotiopäin. Tyylikkäästi toppatakissa, verkkareissa ja kontiot jalkoja koristaen. Maidot ja vaipat rytki takakontissa kassit kahahdellen. Radio renkutti jotain kasari-ysäri diskopoppia, joka sai mut hymyilemään muisteloille, ei millekään erityisesti, mutta kaikelle sille. Kun oltiin diskoiässä. Mutkan takaa avautui näkymä taivaanrantaan joka oli niin kauniin punainen, suorastaan leimuava. On sitä punaisia taivaita ennenkin katseltu, mutta tämä oli ihan omaa luokkaansa intensiivisyydessään. Ja minä itkin. Itkin vuolaasti nyyhkytellen. Kuinka maailma olikaan kaunis. Ja minä sain sitä katsella.