Piti näkyä punainen kuu viime yönä. Juteltiin siitä lasten kanssa illalla ja yöllä sitten satuin imettämään Oliveria just puoli viiden aikoihin ja mietin käpsyttelenkö toiselle puolelle huushollia katsomaan länsitaivasta... No arvatkaa! Jos unisenlämpöinen tyytyväinen vauva uinahtaa siihen viereen niin EN tasan noussut mihinkään, vaan käänsin kylkeä ja ajattelin että otetaan uusiks sitten vuonna 2028 vai-koska-se-oli... Mies oli jossain vaiheessa aiemmin kurkannut ulos ja siellä oli ollut kamala sumu, joten tuskinpa olis edes mitään näkynyt.

Esikko lähti töihin täksi päiväksi ja illalla mies vie koko porukan katsomaan Risto Räppääjää. Huomiseksi suunnittelen lomatekemistä, mutta se vielä vähän tökkii, kahvi auttaa siihenkin luulisin. Ihan ookoosti kaikki taas, paitsi että mikä himputin tuuli siellä nyt puita viskoo (katselen tässä samalla ulos)! Mun piti mennä karavaanini kanssa kävelylle.

Kahvia! *kiitos*