Mä valitin kylmyydestä, mutta enpä valita enää. Eilen oli lämmin *rasti seinään: meidän pihalla ei tuullut!!* ja yöllä oli hikituskakuumuus. *nou kiva* Edellisenkin yönn valvoin. Mä olen keksinyt miten saan masuvesselin pysymään ilman ulostulopyrkimyksiä - kunhan vaan kiepun kaiket yöt hereillä niin vauva vissiin koisaa päivät eikä ehdi kaivamaan tunneleita päivänvaloon. Tosi mahtavaa. Ihme kyllä olen silti ollut päivisin aika virkeä - kunnes tulee ilta yhdeksän ja mun silmät painuu kiinni olin sitten missä vaan, kuten eilen pihakeinussa. Siinä oliskin ollut kiva nukkua...

Koko viikonloppu meni -kynnenaluset sen todistavat- pihahommissa. Siirreltiin muutamaa kasvinalkua, haettiin sieltä täältä uusia ja mullitettiin yhtä jos toista kohtaa. Kivaa ja likaista puuhaa. Mä lähinnä osoittelin miehelle että tonne  ja tonne  ja sitten hiukan muodon vuoksi taputtelin päältä (maata!) että näytin työtätekevältä :) Oikein mukavasti meni siis päivät. Grillattiin ja ihmeteltiin satoja lintuja meidän puissa. Ihan lähellä ulko-ovea on leppä, jossa on ihan kenollaan oleva pikku pönttö, se piti oikaista muttei ehditty kun siellä oli jo asukkaat: herra ja rouva sinitiainen siellä. On muuten nätti ja pieni lintu. katselee meitä ja sanoo tui tui tui ja kun sille vastaa niin vaihtaa heti levyä vaikeammaksi: luultavasti juoruaa muille heti että voi luoja mitä laulunyritelmiä tollakin ihmisellä...  Ja kun rymyttiin rantaa pitkin niin nähtiin yhden männyn latvuksessa kolme arvokasta nököä: variksen pulleat poikaset istuivat tyyninä vieretysten ja katselivat maisemia. Onneksi eivät olleet enempiä pikkulintujen pesiä häirinneet, luultavasti siksi kun tuo meidän koiruus ajaa kaikki varikset pois tontilta - näitä ei ollut luultavasti huomannut.

Naapurin mökkiläinen puhui että heidän pihapuussaan on haikaranpesä ja naureskeli mun pallomahalle että näytti käyvnän teidänkin tontilla :)) Täällä tosiaan asustelee harmaahaikarapari, aika harvinaista sekin. On muuten ruma lintu ja kamala ääninenkin vielä, mutta haikara kumminkin.

Joku ihme invaasio tapahtui lauantai-iltana ja noin sata joutsenta lensi tästä yli, pitäen semmoista meteliä että kuului sisälle asti jo kaukaa. Aika vaikuttava näky...

Perjantaina muuten se hevonpedse avattiin ja tamma ei ollut moksiskaan - onneksi. Elitloppet -ravit sitten oli viikonloppuna ja mulle tuli deja vu. Mä olen ollut ennenkin pallomahana huokailemassa telkan ääressä kun olis pitänyt olla SIELLÄ huutamassa niin kuin hullu suomalainen vaan osaa! Siellä on tunnelmaa. Tosin muistan yhden tosi ihanan fiiliksen kyllä ihan Mikkelistäkin:  St Michel-ajot ja Suomen Classico merett kaahasi maalisuoralla voittoon... oli aika makea tunnelma olla suomalainen ja huutaa heikkopäänä talliportilla kaikkien ranskalaisten keskellä *rinta ronttingilla, tietenkin* :D

Kaveri haki hevosensa astutukselta ja sillä oli varsanalun lisäksi flunssa tuomisina - uih. Ei kiitos meille sitä vieläkään *kop kop kop*. Ja vatsakas ystäväni sai tyttövauvan lauantaina - ihanaa!!! Mulla nää lapset ovat olleet tuloaikatauluineen hieman vaihtelevia: kolme tytärtä menneet yli la:n ja käynnistyksellä vasta tulleet maailmaan, toinen poika tuli vkolla 41 mutta vauhdilla, toinen jo 39 ja vieläkin vauhdikkaammin. Saas nähdä kuin nyt käy!!!! Mä tosiaan näin jo ajat sitten unta että mulla oli aikas pulleareisinen vauva kainalossa - ja oli tyttö. Nyt jokin aika sitten mä kannoin unessa isoa, siis hermioottisen p-i-t-k-ä-ä "vauvaa" sylissäni ja sillä oli vaaleansiniset autopotkarit jalassa... Oli kyllä hassuja molemmat unet kun molemmissa oli siis olevinaan vauva vaikka olikin jo ihan ison lapsen kokoiset :))