Koska lie oon kirjoittanut, en meinaa enää edes koneelle ehtiä ja se on jo kauhistus! No, kunhan vauva kyhnää kainalossa niin ehdin - jos jaksan! *heeh*

Meillä on ollut viikko hyvin sivistävä ja avartava - ollaan loikoiltu pihalla altaan äärellä (ostin sellaisen jättiperhealtaan hong kongista ja osasin jopa koota sen ihan itse) ja kuunneltu liplatusta ja esikon kans huokailtu hedelmäboolimaljojemme kera että ihan kuin etelässä :) Aurinkorasvan "lemu" korosti vielä tunnelmaa entisestään *vinkkinä kaikille*. Hotellin palvelut ei pelanneet kuitenkaan kovin joutuisasti, olis varmaan täytynyt heilutella lompsaa enempi niin olis keittiöhenkilökunta alkanut paiskiin hommia... Muuten kyllä hyvin toimi, ei tultu edes mahatautiin vaikka syötiin jäätelöä :))

Käytiin me kaupungissakin kerran syömässä ja siellä oli ihan oikea ulkomaalainen sattumoisin tarjoilijasetänä ja meitä nauratti entisestään, hyvä kun ei sanottu GRAZIE sille lähteissämme. Oli muuten lasten yhden jalkapallopelin tuomari tää kyseinen setä ja oikein mukava, sekä tuomarina että tarjoilijana!

Miehen (ja meidän koko perheen) kansainväliset tuttavat oli taas suomenkeikalla, Koreasta, ja siinä olikin taas hopottamista kyllikseen, joka päivä sain kertoa "horsebaby" ja "ownbaby" kuulumiset heille puhelimitse ja vielä livenä päälle :) Meinaa aina talven aikana unohtua tuo "kertauksen kertaus on opintojen korealainen täti" -mentaliteetti *virn*

Eilen oltiin taas jalkkisharkoissa ja ihme kyllä siis muistin sinne mennä - edellinen yö meni valvomisen piikkiin kuten sitä edellinenkin ja sen seurauksena oli mielenkiintoisen tukkoinen päivä. Kävin esimerkiksi kaupassa kun lapset olivat osa uimakoulussa ja Ilari esikon kanssa kotona - mun piti vain äkkiä piipahtaa ja niin piipahdinkin- kassalla seisoin hoo moilasena ainakin viis minuuttia maksamisen jälkeen enkä voinut käsittää minne mun ostoskärryni oli kadonneet. Räpytin ja pällistelin ja uskoin että kyllä ne ihan nokkani eessä on kunhan vaan HOKSAAN. No ei ollut, muistin sitten jossain vaiheessa että olin käyttänytkin koria, ehkä toista kertaa elämässäni kauppareissuni aikana. *enkä jäänyt katsomaan kassan enkä muiden asiakkaiden uteliaita ilmeitä...* llalla haettiin vielä jätskiä kaupasta harkkojen jälkeen ja joku uppo-outo ihminen alkoi jutteleen mulle kaupan ovella. Höpisin kohteliaana takaisin ja kysyin jälkeenpäin lapsilta kuka lie mahtoi olla. "Jalkapallovalmenta" oli vastaus...

Kotona pääsi jo piuku kun olin niin väsynyt ja mies vaan istui sohvalla nauramassa telkkarille. Huusin että sopis senkin kantaa maitoja vaikkei niitä juokaan tai hankkia meille lehmä jonka sitten kyllä sais lypsää. Mies tyynnytteli ja virnui (ohjelmalle, yhäkin) ja kiikutti mulle kylmää mehua enshätään. Ja kysyi sitten että missä ne maidot oikein mahtaa olla kun jääkaapissa ei ainakaan... Eli kolmannen kerran kauppaan kävi tie sinä päivänä, nyt oli kyllä jo miehen vuoro (meni ihan vapaaehtoisesti kyllä).

Viimeyöksi avasin kaikki mahdolliset räppänät makkarista, oikein sellaisella ikkuna-avaimella kaikki isotkin lasit auki ja jo alkoi ilma virrata ja samoten uni. Linnut vaan kun vielä osais pitää nokkansa ummessa niin kelpasi olla hipihiljaisuudessa, mutta kyllä tääkin kävi näin alkuunsa!

Nyt lapset viimeistä kertaa uimakouluun, sitten jätskille ja ostoksille (huomenna on synttäribileet ja sunnuntaina toiset!) ja sitten iltapäivällä ultra ja illalla kylävierailu! Onneksi sain nukuttua, elämä maistuu taas nugaalle ja mansikalle!