Että miksi sen nimi on keskiviikko, koska ei ole edes keskellä viikkoa. *huoh, ei jaksa kaikkia maailmankirjoja kirjoittaa uusiksi*

Hiukan nauratti kun kirjoitin eilen että onpa normaalin näköistä blogini ulkoasu. Heti kilkkasi pilkka nilkkaan ja tuli taas omituiset kaasuttelukirjaimet "rn, rn" riveille. Ihan oikein mulle, rehentelijälle.

Keskimmäisellä oli tullut eilen koulussa korva kipeäksi, mentiin kaiken kiireen keskellä sitten lääkäriinkin, varsin mielenkiintoisen kaavan mukaan. Uusissa ohjeissa ,joita kansalaisten pitää noudattaman, lukee jotta pitää ottaa yhteys oman alueen lääkäriin aina ja ensisijaisesti ja joka tapauksessa. Minähän otin (tämän meidän alueen lääkärin numeron perässä lukee: sijaitsee Vammalassa, eli naapurikaupungissa, tosi kivaa omalääkäritoimintaa, kun lääkärin vastaanottopaikka on tuossa lähellä). Soitin sinne kuitenkin kuuliaisesti ja selitin asiani. Ihana ihminen sanoi luurin päässä että jaa menkää päivystykseen kun ei täällä mitään lääkäriä ole. Ihmettelin että soitinko jotenkin väärään paikkaan ja että ohjeissa sanotaan ja blapati blapati. Ihan oikeeseen paikkaan soitin mutta kun ei ole lääkäriä. Olemassakaan. Ollut moneen vuoteen. Kysyin että siis soitan päivystykseen. Ei! Kun sinne mennään. Tuosta noin vaan, jonottamaan ja ottavat sitten kiireellisyysjärjestyksessä potilaat vastaan. Eikä kuulemma sinne edes voi soittaa että onko siellä sata vai kaks ihmistä jonossa, että hiukan tietäis järjestellä. Sinne vaan.

Hienoa, tää kehityksen kulku. Isosisko valisti potilasta että "huuda oikein lujaa siellä aiaiaiai niin pääset heti". Sitä minäkin ajattelin mutten sanonut ääneen :) Ei luvannut huutaa *tosikko :)*

No, selvittiin sieltä, mutta jouduttiin ottaan käsipuoli mummukin hoitorinkiin mukaan kun mies viipotti kuskaamassa osaa lapsista haarastuksiin ja Asseri makasi kuumeessa sohvalla. Mummu meni istumaan viereen ja ojenteli mehua. Hyvin sujui.

Nyt on kuumeet kaikonneet, ja korvakipukin kun saatiin lääkettä. Mutta kele, kun oli tabletin muodossa. Tulisi kuulemma liikaa litkittävää jos antaisi noin isolle nestemäistä. Eipä tiedä minkä teki... 25 minuuttia meni tänäkin aamuna tabletin sulattelussa ja nieleskelyssä ja itkemisessä ja kyökkimisessä. Tosi kivaa. hyvää päivänjatkoa vaan.

Mä olen kyllä onnistunut syöttään lääkkeitä vastahakoiselle hevoselle, koiralle ja kissalle, mutta 7-vuotias tyttö oli jo liikaa. Ehdotuksia?

Kuvassa Ilari, jokin aika sitten otettu kuva