Aamuinen äiti täällä hei. Pakko kirjoittaa ennenkuin päivän katastrofiputki taas aukeaa. Eiliseen luukku-häslinkiin vielä kruununa voin mainita sen, kun Ilarin omena putosi hänen kädestään ja vieri sinne auton alle. Siinä sitten seisoi manaileva äiti ja nyyhkivä poika ja kellään ei ollut kivaa...

Nyt on luukku korjattu, näppärä ukkeli tajusi, että jos meinaa joulu tulla, olis syytä luukkukin pelittää. Tänään ollaan menossa nääs ostoksille jonnekin isompaan sitiin, ehkä Poriin tällä kertaa (joo, Porikin on iso kun asuu täällä meillä).

Ilari on muutamana yönä, tai aamuna oikeastaan, kömpinyt aikaisin hereille, ottanut peittonsa ja tyynynsä ja asettunut makoilemaan yläkerran aulaan, lasten joulukuusen juurelle. Ei siinä mitään, kyllä meillä saa olla intiaani, mutta koiruudet herää tuohon kuhkintaan ja alkavat kitinä-vitinän samoihin kellonlyömin - usein siis joskus kello viis. Nyt me päätettiin, että pitää olla lasta (ja koiria) ovelampi jos haluaa tässä talossa nukkua ja kannettiinkin se retkeilevä poika meidän viereen. Koirat harhautuivat ja uni jatkui kaikilla seitsemään. *JES*

Nyt kahvia kitaan ja kohta kohti ostosparatiisia *haah haah*