takassa. Ja uunissa keittiössä. Pelkään kokoajan että sähköt menee ja ollaan sitten iglussa täällä. Siksi lämmitän vähän niinkuin varuiksi, tosin ei se hukkaan mene tuo lämpä nytkään täällä : pojat leikkii kalsareisillaan / vaippasillaan ja nauttivat hellesäästä :)

Mies sensijaan ei nauttinut. Kumpikaan auto ei käynnistynyt, taivasalla kun kökkivät siellä vaikka lämmitetty talli seisoo vieressä. Muttaku, muttakun. Tallissa on heiniä ja restaurointia odottavia vanhoja lastensänkyjä ja sen seittemänsataa muuta tärkeetä asiaa jotka ei pärjää ulkona. Onneksi pikkutyttelit pääsivät nirsk narsk kävellen tienpäähän taksille (ja ehtivätkin, tai ainakin olivat kadonneet tienpäästä...) ja esikon vei miehen kolleega, samalla kun vei miehenkin töihinsä. Puhelimessa ukkokulta kyllä uhosin että vielä me tullaan ne käynnistään... se on miehuuden mitta näköjään että kenen autot on luotuja kulkemaan ja kenen on liikkeellä (liikkumatta?) luonnostaan... Mulla ei ole paniikkia. Pakko ei ole mennä mihinkään, kauppatavaroita on, kerhoon ei ole hinkua (siellä on aina ihan holotna muutenkin, vanhassa kivitalossa, lattiat jääkylminä) ja pirtti on lämmin. Iltasella olis esikon vanhempainilta mutta ei varmaan maailma kaadu jos en sinne pääse, yritän kuitenkin, tottakai.

Eilen olin mallimuori ja leivoin pullaa, likat huuteli jo pihalta innoissaan että täällä haisee leipominen :) Melkein kaikki jo syötiinkin vaikka oli litran taikina. Avustamassa oli tosin naapurintyttökin ja illemmalla tuttavan lapsista kaksi tällä kertaa ilta"hoidossa". Taiteilivat oikein komeat systeemit vesiväreillä ja puputtivat pullaa minkä kerkisivät, eli ilta meni hyvin viihtyisästi. Mä lämmittelin puilla tulisijoja ja aika pian alkoi sakkia nukuttaan, yhdeksältä taisi olla kaikki nukkumassa! Paitsi mää tietenkin, lohnotin sohvalla katsomassa ajankohtaista kakkosta ja mietin joko uskaltaa laittaa pellit kiinni. ja uskalsin ja eikun koisaamaan.

Joen usva peittää taas meidät, saartaa suorastaan. Lapsiaan eilenillalla meiltä hakenut äitikin nauroi, ettei ollut meinannut löytää perille, kaikki näytti niin oudolta. No niin näyttää vieläkin.Ja tuollainen olisko toi kolme-neljäsosaa kuu vielä mollottaa sieltä sumun keskeltä lisäten aavemaisuutta entisestään... ihanaa! Mä rakastan kaikkea tuollaista! Eilen näkyi sateenkaari aamupäivällä sumun ja pakkasen keskeltä. Yritin ottaa kuvaa mutta ei se mitään onnistunut, mutta livenä näky oli hieno.